Hektinen elämänrytmi ruokkii metsästysmatkailua


Hektinen elämänrytmi ruokkii metsästysmatkailua

Suomalaiset ovat sulloutumassa yhä tiiviimpään pakettiin etelään. Metsästysharrastus kuitenkin pitää pintansa. Se luo muuhun maahan markkinoita metsästysmatkailulle.

Projektipäällikkö Anne Matilainen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista on vakuuttunut, että Etelä-Pohjanmaan matkailuyrittäjät voisivat hyödyntää nykyistä paremmin metsästysmatkailun mahdollisuudet. Toimiala on Suomessa alkutekijöissä.

– Tällä hetkellä metsästysmatkailussa on enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Metsästysmatkailun avulla voisi pidentää muutamalla kuukaudella matkailusesonkia syksyisin.

Metsästysmatkailun parissa toimii noin parisataa yritystä eri puolilla maata. Etelä-Pohjanmaalla on vain muutamia toimijoita

– Suurin osa yrityksistä tarjoaa majoitusta metsästäjille, ja osa tarjoaa muun muassa opaspalveluita sekä metsästysmahdollisuuden joko omalla maallaan tai useammin paikallisen seuran mailla. Lisäksi metsästysseurat tarjoavat metsästysmatkailua myös itsenäisesti hallussaan olevilla mailla.

Pohjois-Suomessa käy syksyisin kanalintuja metsästämässä valtion mailla 35 000–40 000 matkailijaa. Jos tuosta lukumäärästä saisi edes murto-osan matkaamaan Pohjanmaalle, se toisi lisää yritysmahdollisuuksia etenkin syrjäisille maaseutualueille. Ala on työvoimavaltainen, joten kerrannaisvaikutukset aluetalouteen ovat melko hyvät.

 

Haastava matkailusektori toimia

Matilaisen mukaan metsästysmatkailu on erittäin haastava ala, koska siihen liittyvät vahvasti tunteet. Paikalliset metsästysseurat eivät tapaa katsoa hyvällä silmällä sitä, että matkailuyritys hyödyntäisi heidän maitaan, edes korvausta vastaan, vaikka asia saataisiinkin maanomistajien kanssa sovittua. Pelkona on usein omien metsästysmahdollisuuksien heikkeneminen.

Toisaalta taas metsästysseuroilla ei ole useinkaan niin hyvää matkailuosaamista, että he pystyisivät tuottamaan laadukkaita palvelupaketteja elämysmatkailijoille.

– Parhaiten yleensä onnistutaan, jos matkailuyritys on varsinaisena toimijana ja ostaa ohjelmapalvelut esimerkiksi metsästysseuralta, joka käy tarvittavat neuvottelun maanomistajien kanssa, hän arvioi.

Kyläyhteisön kannalta on hyvä miettiä myös sitä, miten matkailumarkkinoiden tuoma voitto kotiutetaan maanomistajille järkevällä tavalla. Onnistuneeksi tavaksi on havaittu esimerkiksi se, että osa metsästysseuran saamasta tuotosta käytetään vaikka koko kylän yhteisen klapikoneen hankintaan, eikä maanomistajille makseta muutamaa mitätöntä euroa tulona.

Lisää vaikeuskerrointa tulee Matilaisen mukaan sopivien metsästysolosuhteiden luomisesta.

– Pitääkö asiakkaalle taata saalisvarmuus niin, että riista on suljettuna aitaukseen? Mielestäni tämä ei sovi meidän kulttuuriimme: metsästyksen pitääkin olla haasteellista, hän pohtii.

Kun siirrytään kansainvälisen matkailun puolelle, metsästysmatkailu vaatii aina vain enemmän tietoa ja osaamista sillä metsästyskulttuureissa on paljon eroja. Esimerkiksi italialaiset pitävät epäeettisenä asiana, jos lintu ammutaan puuhun.

– Suomalaisilla on tarjota ulkomailta tuleville turisteille myös eksoottinen matkailuelämys, jota ei laajasti muilla metsästysmailla tapaa: haukkuvat koirat.

Projektipäällikkö Anne Matilainen työskentelee professori Sami Kurjen vetämässä tutkimusryhmässä Seinäjoella. Hän on toiminut yli kymmenen vuotta luontoon perustuvan yrittäjyyden sekä maaseutuyrittäjyyden tutkimus- ja kehittämistehtävissä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Matilainen luennoi aiheesta tiistaina 4.2. klo 18–19 Tutkimalla tutuksi -luentosarjassa Seinäjoen maakuntakirjastossa.

Metsästysmatkailun mahdollisuudet

– Paikallisten metsästäjien määrän väheneminen maaseudulla tulee vaikuttamaan metsästyksen järjestelyihin tulevaisuudessa.

– Niin sanottujen maattomien metsästäjien määrä kasvaa, mikä luo lisää kysyntää matkailualalle.

– Erätaidot ja maastossa liikkumistaidot sekä paikallistuntemus heikkenevät. Ala on työvoimavaltainen ja vaatii hyvää paikallistuntemusta.

– Erilaiset metsästysmuodot ja riistalajit luovat omat erikoistuneet harrastuskuntansa.

– Tunnettuus ja tieto metsästysmahdollisuuksista Suomessa kasvaa ulkomailla, erityisesti EU-maiden sisällä.

– Yritysten kautta tuleva tulo kertautuu tehokkaammin kuin lupametsästäjien kautta tuleva tulo.

– Kerrannaisvaikutukset ovat aluetalouteen melko hyvät. Esimerkiksi pienriistametsästäjät tuovat vuosittain viitisen miljoonaa euroa Itä-Lapin aluetalouteen kerrannaisvaikutuksineen.

Teksti: Outi Myllymäki
Kuva: Matti Hautalahti
I-print | plus