Ilman matkustelua ei synny kansainvälisiä suhteita

Suomi on  mahdollisuuksia täynnä, uskoo muutaman vuoden Suomessa asunut 27-vuotias Urszula Zimoch

Vuonna 2008 Urszula Zimoch kiinnostui vaihto-opiskelija mahdollisuudesta Suomessa. Puolan yliopistossa (University of Szczecin) informatiikkaa ja ekonometriaa opiskellut Zimoch päätyi neljän kuukauden vaihtojaksolle Lappeenrantaan. Vaikka opiskelijavaihto ei kestänyt kauaa, synnytti se Zimochin mielessä yhden ison haaveen. Zimoch päätti, että vielä jonain päivänä hän muuttaa Suomeen asumaan.

Vuodet ovat kuluneet ja Zimoch on päässyt toteuttamaan unelmaansa. Opiskelijavaihdon jälkeen Zimoch palasi Puolaan ja aloitti suomen kielen kurssin. Puolassa Zimoch pääsi töihin yliopistossaan meneillä olevaan EU-hankkeeseen, joka toimi yhteistyössä Ruralia-instituutin ja Etelä-Pohjanmaan liiton kanssa. EU-hankkeen myötä Zimoch sai mahdollisuuden hakea Seinäjoen Ruralia-instituuttiin Erasmus-harjoittelijaksi.

Suomalaiset ovat luotettavia yhteistyökumppaneita

Tällä hetkellä Zimoch asuu Seinäjoella ja työskentelee Ruralia-instituutissa Epanet-professori Hannu Törmänaluetaloudellisten vaikutusten arviointiin keskittyneessä tutkimusryhmässä. Zimoch toimii kansainvälisten hankkeiden parissa, joten päiviin mahtuu työntekoa niin suomalaisten kuin ulkomaalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa

– Työnteko suomalaisten kanssa on helppoa ja heihin voi luottaa. Esimerkiksi ulkomaalaisiin kumppaneihin verrattuna suomalaiset vastaavat viesteihin nopeammin ja noudattavat aikatauluja täsmällisesti, pohtii Zimoch.

Jotta kansainvälinen toiminta olisi mahdollista, ei pelkkä sähköpostien lähettely yhteistyökumppaneiden kanssa riitä.

– Työnteko on paljon helpompaa, kun ihmisiä näkee myös kasvotusten. Kansainvälisten suhteiden luominen ei olisi mahdollista ilman matkustelua.

Työ kansainvälisten hankkeiden parissa vie aikaa, koska usein hankkeet ovat isoja ja kestävät vuosia. Vuoteen saattaa mahtua useampikin ulkomaan matka.

– Olen käynyt esimerkiksi Brysselissä ja Japanissa tapaamassa yhteistyökumppaneita. Esimerkiksi Japanissa keskustelimme hankevalmistelusta. Matkoilta on saanut paljon apua omaan työntekoon ja yhteistyö on helpompaa, kun tietää kenen kanssa työskentelee.

Suurimmat erot verrattuna kotimaisiin hankkeisiin Zimoch näkee hankkeiden pitkissä suunnitteluajoissa.

– Usein kansainvälisissä hankkeissa on isompi budjetti, joten työntekoakin on enemmän.

Väitöskirja tarjoaa uusia haasteita

Zimoch on viihtynyt Suomessa hyvin. Työpaikallaan hän on aina tuntenut olevansa osa työyhteisöä.

– Ruraliassa olemme kaikki samanarvoisia, Puolassa näin ei aina ollut. Täällä kaikille ollaan ystävällisiä, oli sitten opiskelija tai tohtori.
Sekä työ- että vapaa-ajallaan Zimoch harjoittelee suomen kieltä. Nykyään se luonnistuukin häneltä jo lähes täydellisesti.

– Töissä puhumme työkavereiden kanssa englantia, mutta kahvipöydässä puhumme suomea. Kotona olemme suomalaisen poikaystäväni kanssa tehneet päätöksen, että puhumme ainoastaan suomea.

Zimochin elämässä puhaltavat kohta uudet tuulet, sillä hänet on hyväksytty opiskelijaksi Helsingin yliopistoon. Edessä on väitöskirjan aiheen miettimistä sekä apurahan hakemista.

– Jos saan apurahaa, niin ensi vuoden keskityn ainoastaan väitöskirjan tekemiseen. Työntekoa jatkan, jos apuraha jää saamatta.

Tulevaisuutensa Zimoch haluaa viettää Suomessa koti-ikävästä huolimatta.

– Joskus suomalaisten negatiivisuus harmittaa. Vaikka sää ei ole aina hyvä ja hinnat ovat kalliita, toivoisin, että suomalaiset muistaisivat, miten ihana ja turvallinen maa Suomi on. Täällä on mahdollisuuksia vaikka mihin.

 

Teksti: Anna Vierula

Kuvat: Esa Vuorenmaa