Tutkija tarvitsee kodin ja työyhteisön tuen

Työn ja opiskelun yhdistäminen vaatii kiinnostavan aiheen sekä määrätietoisen ja motivoituneen asenteen

Tuija Pitkäkoskella on opetustyötä takanaan jo 30 vuotta. Seinäjoen ammattikorkeakoulun ravitsemisalan yksikössä markkinoinnin yliopettajan sijaisuutta tekevän Pitkäkosken päivät kuluvat opettaessa, opinnäytetöitä ja tutkimusprosesseja ohjatessa sekä koulutuksia suunnitellessa. Työn ohessa Pitkäkoski on ehtinyt tehdä Epanetin kuluttajakäyttäytymisen tutkimusryhmässä lisensiaatin tutkinnon sekä viimeistelee parhaillaan väitöskirjaa aiheesta Elämysperusteinen ruokapalvelutapahtuman kehittäminen. Tutkinnot hän on suorittanut Vaasan yliopiston opiskelijana.

Ravitsemisalan toimipisteen sijaitessa Kauhajoella Pitkäkoski ihastui koulun ympärillä vallitsevaan tunnelmalliseen miljööseen ja historiaan. Vieraillessaan ensimmäisen kerran koulun päärakennuksen kellarikerroksessa  Pitkäkosken mielessä syntyi idea hienosta ravintolasta.

– Ajatusta lähdettiin sitten suunnittelemaan ja kellariin syntyi Pop up –ravintola Festina lente, joka on toiminut jo neljän vuoden ajan Kauhajoen ruokamessujen yhteydessä, muistelee Pitkäkoski.

Työyhteisöltä saatu vahva tuki sekä myönteiset asiakaspalautteet tunnelmallisessa miljöössä poikivat myös muutoksia omaan elämään. Ideoita toteuttaessa Pitkäkoskelle syntyi kipinä elämysperusteisten ruokapalveluiden tutkimisesta.

 

Uuden oppiminen motivoi eteenpäin

Päätös lisäkouluttautumisesta töiden ohessa ei ollut helppo. Kuitenkin halu kehittyä, oppia uutta ja tietää asioista lisää on motivoinut Pitkäkoskea eteenpäin.

– Tärkeänä motivaattorina oli myös havainto, ettei elämysperusteiseen ruokapalvelutapahtumaan liittyvää suomenkielistä kirjallisuutta tai julkaisuja ollut olemassa juuri lainkaan.  Kaikki tieto oli pieninä erillisinä palasina eri tieteenalojen julkaisuissa, Pitkäkoski kertoo.

Heittäytyminen tutkijan maailmaan ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista ilman perheen ja työyhteisön tukea.

– Jos kotona ei oltaisi oltu myöntyväisiä idealle, ei tutkimuksen tekeminen olisi onnistunut.  Aika mahdottomalta olisi tuntunut myös tutkimuksen tekeminen silloin, kun lapset olivat pieniä. Tilanne oli kuitenkin nyt aivan toinen, koska lapset ovat jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa.

Työyhteisön joustavuus on mahdollistanut tutkimuksen tekemisen työn ohessa. Kun Pitkäkoski on tarvinnut aikaa tutkimuksen kirjoittamiseen, on hän pystynyt olemaan töistä poissa. Pisimmillään Pitkäkoski on ollut poissa yhden vuoden ja neljä kuukautta.

– Jos näin laajaa tutkimusta tekisi ainoastaan työn ohessa, olisi se todella hidasta. Kirjoittamisessa pääsee kunnolla vauhtiin vasta, kun istuu koneen ääressä pitkäjänteisesti koko päivän. Sanoisin, että vähintään puoli vuotta pitäisi keskittyä kokopäiväisesti tutkimuksen tekemiseen.

 

Itsenäinen opiskelu ei lopu koskaan

Pitkäkoski kannustaa tutkimuksen tekemiseen määrätietoisia ja motivoituneita ihmisiä.

– Kun löytää itseä kiinnostavan aiheen, kannattaa lähteä viemää ajatusta eteenpäin. Rahoitusta löytyy kyllä hyville ideoille. Apurahan saaminen ei onnistu kovin äkkiä, mutta apua niiden hakemiseen saa omalta ohjaajalta, kuten itse sain ohjaajaltani Epanet-professori Harri Luomalalta.

Opiskelun ja työntäyteisten vuosien jälkeen Pitkäkoski ymmärtää myös paremmin opiskelijoitaan.

– Nostan hattua erityisesti aikuisopiskelijoille. He ovat kaikki töissä opiskeluiden ohessa ja monella heistä on pieniä lapsia. Siinä pitää jakaa itsensä moneen paikkaan.

Vuonna 2007 lisensiaatin tutkinnon valmistuttua Pitkäkoski ajatteli opiskelun olevan siinä. Toisin kävi. Nyt vuosien jälkeen hän on kuitenkin varma, ettei tutkintoja tule enempää. Itsenäistä opiskelua Pitkäkoski aikoo kuitenkin harrastaa jatkossakin.

– Aina tulen varmasti lukemaan ja opiskelemaan uutta. Olen utelias ja heittäydyn kenties jatkossakin mukaan uusiin kokeileviin projekteihin.

 

Teksti: Anna Vierula

Kuvat: Anna Vierula