Blogi

”Minkä perinnön haluan jättää?” | Maria Matilainen

”Nähdäänkö linjoilla klo 8.45? Viestitän koulutusta koordinoivalle Marjalle.
”Nähdään, se sopii.” Saan nopeasti vastauksen postiini.

Uusi koulutuspäivä on jälleen alkamassa. Erityisopettajan, neuropsykiatrisen valmentajan ja lasten ja nuorten psykoterapeutin työ tuo minut aina välillä ruohonjuuritason arkikohtaamisista kouluttajan paikalle jakamaan työssä syntyneitä ajatuksia ja oivalluksia. Linjoilla minua vastaanottaa tuttu yhteistyökumppani, Etelä-Pohjanmaan kesäyliopisto ja koulutussihteerit Marja tai Heli.

Päivä starttaa neurokirjon lasten ja nuorten tukemisen parissa. Neurokirjon -teemat kuljettavat meitä mukanaan välillä yhden päivän verran, välillä tehokkaan puolen päivän ajan ja tänä syksynä iloksemme useamman aamupäivän ajan pidemmällä ADHD ja Autismi – työkalupakki arkeen -kurssilla.

Näillä koulutuspäivillä ja kursseilla vahvistamme osaamistamme neurokirjon lasten ja nuorten kohtaamiseen ja tukemiseen. Opimme ymmärtämään neurokirjoon liittyviä haasteita, näkemään upeita ja tärkeitä vahvuuksia ja vahvistamaan omaan työkalupakkiamme toimivilla ja tutkituilla keinoilla, jotta arki voisi olla sujuvampaa. Tutkimme aikuisen asenteen merkitystä, ennakointia ja strukturointia. Pohdimme kuormittumista ja sen vähentämistä. Mietimme keinoja tukea tarkkaavuutta ja toiminnanohjausta. Harjoittelemme vireystilan säätelyä. Etsimme keinoja säädellä tunteita ja käyttäytymistä. Pohdimme omaa työssäjaksamistamme. Löydämme muutoksen avaimia omien toimintatapojemme tarkastelusta, ympäristön muokkaamisesta ja lapsen ja nuoren taitojen vahvistamisesta. Ehdottomasti parasta koulutuksissa on innostua yhdessä, oppia osallistujilta, kuulla hienoja arjessa keksittyjä ideoita ja jakaa pohdintoja. Voimaantuminen syntyy, kun oivallamme, että me emme ole keinottomia – meillä on keinoja.

Viime viikolla sain pienen hetken pohtia omaa asiantuntijayrittäjyyttäni. Yritysvalmentaja kysyi, mistä haluan, että yritykseni Ellipsi ja Maria muistetaan 100 vuoden päästä. Minkä perinnön haluan jättää? Pysähdyin pohtimaan tätä. Vastasin, että haluan, että minut ja Ellipsi muistetaan siitä, että olemme ja olimme vahvasti lapsen ja nuoren puolella, lämpimästi kohtaamassa silloinkin, kun haasteet tuntuivat vuorilta. Kohtaamisessa, nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisessa on voima, joka siirtää vuoria.

”Toivon, et ne aikuiset ymmärtäis mua”, sanoi eräs lapsi minulle isojen haasteiden keskellä. Sanat tallentuivat loppuiäksi syvälle sydämeen. Meidän jokaisen toive on tulla ymmärretyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin olemme. Sitä ymmärrystä haluan myös omalla kouluttajan työlläni olla lisäämässä lapsuus- ja nuoruusiän erilaisten haasteiden äärellä. Kukaan lapsi tai nuori ei ole tahallaan hankala.

Kiitos Etelä-Pohjanmaan kesäyliopisto, että saamme tehdä yhdessä merkityksellistä työtä: parempaa tätä päivää ja huomista lapsille ja nuorille!

Lasten ja nuorten psykoterapeutti, KM, erityisopettaja, neuropsykiatrinen valmentaja
Maria Matilainen
Ellipsi Oy