Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Tämä Ben Furmanin teos vuodelta 1997 teki minuun lähtemättömän vaikutuksen jo sen ilmestyessään ja juuri se samainen kirja tuli yllättäen vastaan majapaikan kirjahyllystä keväällä, kun mietin hakemista ratkaisukeskeiseen lyhytterapiakoulutukseen. Ja siinä se oli. Juuri tätä ajattelua rakastan, haluan opiskella ja tästä on kysymys ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa. Menneisyys ei määritä tulevaisuutta. Kokemuksista voi ottaa opikseen, mutta tärkeämpää on vahvistaa hyviä kokemuksia ja etsiä voimavaroja kuin jumittua traumoihin. Kenenkään ei tarvitse olla menneisyytensä vanki.

Tätä tulevaisuuteen katsovaa ajattelutapaa olen saanut harjoitella tänä syksynä alkaneessa ratkaisukeskeisessä lyhytterapiakoulutuksessa, jonka suoritan pääasiassa työn ohessa. Edessä on kahden vuoden huikea matka, paljon mielenkiintoista kirjallisuutta luettavana, tehtäviä ja harjoitteluasiakkaita. Ja upeat kouluttajat ja opiskelijaporukka!

Olen tyytyväinen, että uskalsin lähteä liikkeelle toteuttamaan opiskelu-unelmiani ja siihen kannustan muitakin. Koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan, opiskella, vaihtaa suuntaa, etsiä uutta polkua tai vaikka hakea apua elämän kipukohtiin. Pääasia että lähtee liikkeelle ja ottaa askeleita tavoitteensa eteen, vaikka vain pieniä. Ratkaisukeskeisessä terapiassa autetaan juuri liikkeelle lähtemisessä, etsitään myönteisiä muutoksia ja ratkaisuja, luodaan visioita mahdollisuuksista ja kirkastetaan tavoitteita. Se sopii ihan tavallisille ihmisille, joilla on elämässä pulmia tai kipukohtia esim. parisuhteessa, jaksamisessa, uusperhekuvioissa, lasten kanssa, terveydessä tms.

Ja muistetaan, ettei kukaan, joka keventää toisen taakkaa ole maailmassa hyödytön. Tämä
teksti on kirjailija Charles Dickensin lause 1800-luvulta ja se on kulkenut mukanani. Ihmisellä on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi mutta myös kokea merkityksellisyyttä. Toisten taakkoja voi aivan jokainen keventää kohtaamalla läheisiä empaattisesti ja ymmärtäväisesti. Joskus pelkkä silmiin katsominen ja hymy voi pelastaa jonkun päivän mutta on niitä aikoja ja päiviä, kun tarvitaan terapeuttia avuksi ja tueksi kunnes valo taas lisääntyy elämässä. Haluan olla yksi taakkojen keventäjä, joka muistuttaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia parempi tulevaisuus ja että aina on toivoa.

Minna Ylimäki-Hemminki
opiskelija, Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti (50op)
minna.ylimaki@gmail.com