Samatvan kouluttaja Janne Kontala kertoo omasta polustaan joogaopettajaksi ja kouluttajaksi. Joogaopettajakoulutus 25 op alkaa meillä Etelä-Pohjanmaan kesäyliopistossa lokakuussa 2024.
Miten päädyit joogaopettajaksi?
Minulla on hyvin varhaisia muistoja opettamisesta. Esikoulussa luin toisille esikoululaisille, jotka eivät vielä osanneet lukea. Muistan koulussa selittäneeni asioita, joita olin ymmärtänyt luokkatovereilleni. Autoin veljeäni läksyissä, opetin sisarelleni pianonsoittoa ja vedin pöytätennisseurassani harjoituksia nuorille, jotka olivat vain pari vuotta itseäni nuorempia. Kun sitten aloitin joogan, harjoitettuani sitä jonkin aikaa minulta kysyttiin, haluaisinko selittää yleisötilaisuudessa Bhagavad-gitan ajatuksia aihetta tuntemattomille. Se oli ensimmäinen kosketukseni joogan viisausperinteen välittämisestä eteenpäin. Tuo ensimmäinen kokemus oli käänteentekevä. Koin käytännössä mitä sanonta ”virtaava vesi ei ala pilaantua” voi merkitä.
Tieto on kuin vesi, jos sen antaa virrata eteenpäin, se pysyy tuoreena myös omassa mielessä. Olen kokenut että opettaminen on itselleni vahva oppimisen menetelmä. Tästä näkökulmasta on tuntunut luontevalta etelä-aasialaiseen henkiseen perinteeseen liittyvä periaate: opettaja on aina ensi kädessä oppilas.
Haluan oppia lisää, olen maistanut vasta muutamia siemauksia joogan rajattomasta valtamerestä. Toisaalta olen harjoittanut joogaa suurimman osan elämästäni. Ehkä olen joogan esikoulussa se joka on oppinut lukemaan, testannut hieman käytännössä niitä opetuksia joita joogan viisaustekstit ovat pullollaan, ja näin voin välittää tätä tietoa eteenpäin. Tehtäväni on sama kuin postinkantajan. Viedä viesti perille muuttumattomana, peukaloimatta sitä matkan varrella.
Tärkeä käänne opettamisessani tuli 2000-luvun alkupuolella. Opettajani ehdotti tuolloin, että alkaisin jakaa joogan henkiseen puoleen liittyvää ymmärrystäni modernin joogan kentällä. Otin ohjeen onkeeni ja se johti ensin omaan joogakouluun, sitten joogalehti Anandan perustamiseen sekä kahden joogakirjan kirjoittamiseen. Olen myös kehittänyt koulutusohjelmia, joiden tarkoituksena on auttaa aiheesta kiinnostunutta joogia tutustumaan opettamisen maailmaan. Viime vuosien aikana olen alkanut hitaasti palata opettamiseni juurille, opettamalla Bhagavad-gitan ajatusmaailmaa opettajakoulutuksissa sekä pitämällä erillisiä kursseja, joissa painotetaan enemmän joogan meditatiivista puolta.
Miltä oma harjoituksesi näyttää ja miten kehität sitä?
Omassa harjoituksessani olen alusta alkaen tehnyt samanaikaisesti sekä hathajoogan että bhaktijoogan harjoituksia. Hathajoogan näen vahvana tukiharjoituksena, se ikään kuin virittää kehosta ja mielestä koostuvan instrumentin. Bhaktijoogan harjoitukset pyörivät vahvasti pyhän äänen ympärillä. Ne ovat sitä musiikkia, jota voin soittaa hathajoogan viritysten kannattelemana. En halua luopua kummastakaan, mutta jos pitäisi valita yksi harjoitus autiolle saarelle, se olisi bhaktijoogan mantrameditaatio. Onneksi tällaista valintaa ei kuitenkaan ole vielä tarvinnut tehdä. Harjoitukseni ovat kehittyneet vuosien varrella tavoitehakuisesta ponnistelusta hyväksyvään, ehkä kokonaisuutta palvelevampaan suuntaan. Teen toki päivittäin harjoitukseni, koska koen, että kaikki sujuu paremmin niiden tukemana, mutta tunnen yhä useammin, että teen harjoitukseni, koska se on minun tehtäväni maailmankaikkeudessa.
Joogan yksityiset harjoitukset nivoutuvat elämässäni yhteen joogan opetusten jakamisen kanssa. Olen löytänyt joogan opettamisesta ja jakamisesta kanavan harjoittaa mielekästä vuorovaikutusta toisten kanssa. Ulospäin ehkä näyttää siltä, että opettajana minä jaan jotain ja oppilaat vastaanottavat. Useimmiten oma kokemukseni kuitenkin on se, että oppilaiden läsnäolo, halu oppia ja harjoitusinto antavat itselleni lisäintoa. Olen itse tässä vuorovaikutuksessa saamapuolella.
Opettaminen käy vuoropuhelua oman harjoituksen kanssa. Se miten paneudun omaan harjoitukseeni antaa eväät opettamiseen, ja opettaminen antaa intoa omaan harjoitukseen.
Ohjenuorasi joogaopettajuutta miettivälle joogille?
Jos mietit opettajuutta, suosittelen miettimään kahta asiaa. Yhtäältä, opettaminen ei ole irrallinen tapahtuma jollain joogatunniksi kutsutulla ajalla, jonka ulkopuolella jooga lakkaa ja jokin muu alkaa. Jos hengität sisään ja ulos joogaa pitkin päivää, silloin joogan opettaminen on eräs monista luontevista tilanteista joissa pelkkä olemuksesi jakaa joogan henkeä toisille.
Toisaalta, opettajan tehtävänä on oikeasti jakaa tietoa, jota hänellä on ja oppilaalla ei ole. Tämä edellyttää jatkuvaa opiskelua, ja voi toimia omien joogaopintojen vauhdittajana. Suhtaudu opettamiseen tehtävänä, jonka kautta voit antaa toisille jotain ainutlaatuista, menetelmän jonka avulla ihminen voi astua askelen lähemmäksi todellista itseään.
Valmistautumalla ja valmistelemalla opetuksesi hyvin opit lisää, ja oma harjoituksesi syvenee. Opettaminen voi näin tulla uudeksi tavaksi harjoittaa joogaa ja oppia siitä lisää.