Blogi

Paluu opiskelijan villiin elämään!

No oikeasti! Tällä ikää villiä on jo se, onko ruoaksi makaronilaatikkoa jauhelihakeiton sijaan. Pari vuotta sitten sain ensimmäiset rillit. Niiden turvin tuijottelin tietokoneen näyttöä. Seikkailin aikani kuluksi Etelä-Pohjanmaan kesäyliopiston sivuilla. Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti. Kiinnostaisi kyllä kovasti. Samaa aikaan kuitenkin päässä vilkkuivat kaiken väriset hälytysvalot. Jaksaisikohan, uskaltaisikohan vielä lähteä mukaan opiskelijan elämään. Mahtuisinko kenties mukaan ja kuinka vaativaa tuo mahtaakaan olla? Mahdankohan hommata tästä itselleni vaan taakkaa. Repun täyteen kiviä. Pitäisiköhän päästää jo itseään vähän helpommalla ja koettaa vaan selviytyä nykyisellään työelämästä ja arkipäivän koettelemuksista.

Seuraavien viikkojen aikana vierailin kesäyliopiston sivuilla yhä useammin. Tuo asia kyllä kiinnostaa tosissaankin paljon. Koulutus on sitä paitsi Seinäjoella Framilla, kesäyliopiston juttuna. Aivan parasta. Pyörällä kotoa noin kilometri ja sama määrä töistä. Täydellistä.

Vaan eikö mitä, eräänä päivänä posteljooni toi kirjeen kotiin ja meikäläinen otettiin mukaan opiskelemaan. Reilu viiskymppinen opiskelija! Tulipa hetkessä varsin ponteva, jopa nuorekaskin olo!

Korona-virus iski opiskeluumme lepakon siiven iskun lailla. Onneksi ehdimme olla muutaman kerran lähiopetuksessa, mutta loppuaika menikin sitten etänä. Mainittava kuitenkin on, että yllättävän hyvin opetus onnistuttiin järjestämään zoomissakin. Menetyksenä kuitenkin oli lähiopetuksessa mahdolliset kahvi- ja ruokailukeskustelut, jotka nyt jäivät pois. Muuten tilanteesta selvittiin ihan onnistuneesti.

Tällä ikää on kuitenkin ollut jo työnkin puolesta mukana monissa koulutuksissa. Sitä on tullut aika kriittiseksi koulutuksia kohtaan. Usein on käynyt niin, etteivät koulutuksen otsikointi ja sisältö ole mielestäni vastannutkaan toisiaan. Pettymystä ja ajanhukkaa. Vaan tässä koulutuksessa oli palaset kohdallaan.

Ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin koulutuksen alkupaloina oli jo niin maukkaat sörsselit, että olin tyytyväinen päästessäni mukaan. Vaan varsinainen keitto, pääruoka, se vasta herkullista olikin, puhumattakaan jälkiruoan erinomaisuudesta.  Vertailin koulutusta siis ruokaan. Pidän ruoasta.  Opiskelijoina olimme onnellisessa asemassa, sillä kurssimme opiskelijoita oli todella monesta eri ammattiryhmästä, eri puolelta maakuntaa. Kauempaakin, Pirkanmaalta ja Keski-Suomestakin riitti osallistujia. Asioita saimme pohtia siis monesta eri ammatillisesta näkökulmasta. Monta kertaa sellaisesta näkökulmasta, että eipä olisi omaan mieleen tullutkaan ajatella asiaa tuolta kantilta. Vaan olipas mukavia ihmisiä koko porukka!

Kouluttajille täytyy antaa vähintäänkin tuo perinteinen kymppi ja papukaijamerkki. Ehkäpä viiri kirjahyllyn päälle muistuttamaan onnistumisesta. Valtavan osaavia ja monipuolisia ammattilaisia kaikki tyyni. Näiden ammattilaisten ansiosta koulutus oli erittäin laadukas kaikille, jotka työkseen kohtaavat ihmisiä. Toki koulutuksen aikana sai erilaisia hyödyllisiä välineitä kohtaamaan elämän riemuja ja ansoja näin arkipäiviinkin. Elämä kun koulii eri tavoin. Nöyrtymäänkin laittaa. Erityisen antoisaa oli kouluttajien kokemusten kautta saadut esimerkit. Ne kun syvensivät ja helpottivat monen asian ymmärtämistä. Koulutuksen ilmapiiri, suhtautuminen aikuisiin, työssäkäyviin opiskelijoihin, oli iloisen lempeää ja ymmärtäväistä, mutta samaa aikaan myös sopivan vaativaa. Niin ja yleensä tiedottaminen saa sapiskaa, mutta tämän koulutuksen aikana tiedotus toimi aina jo hyvissä ajoin. Sävelet olivat selvät! Kyllä kelpasi opiskella!

Uusi todistus komeilee nyt kotona antaen uskoa hyviin koulutuksiin. Onneksi lähdin, pääsin ja sain olla yhtenä mukana tässä porukassa. Opiskelu on antoisaa, millä ikää tahansa!

Juha Viita
Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti vm. 2022

Aiheeseen liittyvät artikkelit