Ukrainalaisten vastaanotto Etelä-Pohjanmaalla on kiistatta maakunnan merkittävin maahanmuuttoon liittyvä operaatio. Kahden viime vuoden aikana maakuntaan on saapunut yhteensä reilusti yli 2 000 ukrainalaista. Lukumäärä on huomattava. Se esimerkiksi on suurempi kuin eteläpohjalaisten asukkaiden määrä maakunnan pienimmissä kunnissa (Soini, Isojoki ja Karijoki). Vaikka ukrainalaisten vastaanotossa koettiin monia haasteita, voidaan vastaanottoa kokonaisuutena pitää onnistuneena. Tästä kertoo erityisesti se, että ukrainalaiset ovat kokeneet olleensa tervetulleita ja pitävät maakunnan asukkailta saamaansa apua poikkeuksellisena.

Ukraina ja maakunnassa oleskelevat ukrainalaiset tarvitsevat edelleen tukea. Nyt on kuitenkin aika arvioida ja keskustella myös siitä, miten maakunta voisi paremmin varautua vastaavan kaltaisiin laajamittaisen maahantulon tilanteisiin tulevaisuudessa. Ukrainalaisten vastaanotossa koetut haasteet ja onnistumiset tarjoavat kokemusperäisen aineiston ja näkökulman maakunnan häiriönsietokykyyn ja kriisinkestävyyteen.  Siirtolaisuusinstituutin aiemmin toteuttaman selvityksen tuloksen voi tiivistää siten, että maakunta onnistui vastaanotossa ja kykeni ylläpitämään toimintojaan pääasiassa siksi, että ukrainalaisilla oli niin vahva tuki maakunnan asukkaiden keskuudessa. Mutta kuinka kestävä Etelä-Pohjanmaa olisi vastaavassa laajamittaisen maahantulon tilanteessa, jos tulijat olisivat muunlaisia ja tapahtumien kehys kokonaan toinen?

Kriisinkestävyyden yhteydessä puhutaan resilienssistä. Siinä on kyse yhteisön kapasiteetista ja kyvystä selvitä toimintakykyisenä läpi kriisien ja kuormittavien tilanteiden. Termi on siirtynyt tieteen kentältä myös tavalliseen arkipuheeseen. Erityisesti suomalaisten suussa se helposti rinnastuu sisuun ja sinnikkyyteen. Resilienssissä on kuitenkin kyse pikemminkin joustavuudesta, oppivasta mukautumisesta ja palautumiskyvystä. Emme selviä yllättävistä kriiseistä ja kuormittavista tilanteista yksisilmäisellä ”läpi harmaan kiven” -asenteella, vaan sillä, että kykenemme muuttamaan ajatteluamme, määrittelemään uudellaan päämäärämme ja sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin.

Oppikirjamaisen ja viranomaiskeskeisen lähestymistavan mukaan resilienssin rakentamisen perustat ovat ennakointi, kapasiteetin varmistaminen ja osaamisen tukeminen. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta kaikkea yhdistävä tekijä on ennen muuta asenne. Kun yllättävä tilanne tai kriisi iskee, vastustammeko muutosta vai näemmekö muutoksessa myös myönteisiä mahdollisuuksia? Resilientille ajattelulle on ominaista se, että haasteet kyetään näkemään myös mahdollisuuksina huolimatta niihin liittyvistä ongelmista.

Kriisit ja muut kuormittavat tilanteet tarjoavat tilaisuuden myös uudistumiselle ja resilienssin rakentamiselle. Näin on myös ukrainalaisten saapumisen kohdalla. Keskeinen opetus Etelä-Pohjanmaalle on se, että Suomen vähiten kansainvälistynyt maakunta voi olla erittäin vastaanottavainen ulkopuolelta tuleville ihmisryhmille. Tämä on arvokas huomio ajassa, jossa maahanmuuton merkitys kasvaa paitsi Etelä-Pohjanmaan, myös koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta.

Käytännön resilienssityötä onkin syytä tehdä maakunnassa nyt panostamalla vahvasti ukrainalaisten kotoutumiseen, työllistymiseen ja hyvän elämän rakentamiseen. Maakunnan kannattaa tavoitella edelläkävijyyttä resilientissä ajattelussa ja toimintamalleissa. Resilienssissä kyse on maakunnan tulevaisuuden kannalta keskeisestä asiasta.

Siirtolaisuusinstituutin Seinäjoen yksikön raportti Resilientti Etelä-Pohjanmaa julkaistaan yksikön 30-vuotisjuhlaseminaarissa 13.2. Framin auditoriossa 3.

Tutkija Toni Ahvenainen, vastaava tutkija Markku Mattila, erikoistutkija Mika Raunio, Siirtolaisuusinstituutti, Seinäjoen yksikkö

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 29.1.2024.