Seinäjoki on oikea opiskelijakaupunki – ainakin jos katsotaan opiskelijamäärää. Laadukas korkeakouluopetus on Etelä-Pohjanmaan keskeinen menestystekijä, jota ei ole varaa menettää. Valinnan tekevät kuitenkin nuoret, jotka hakeutuvat opiskelemaan sellaiseen kaupunkiin, joka pystyy vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Seinäjoki joutuu kilpailemaan opiskelijoista suurempien kaupunkien kanssa.

Kun mietitään Helsingin, Tampereen tai Oulun vetovoimaa opiskelijakaupunkeina, mieleen ei nouse pelkästään kurssitarjonnan monipuolisuus, vaan myös kaikki se, mikä tapahtuu kampuksen ulkopuolella. Kun muistelen vastaavaa elämänvaihetta omalla kohdallani, opiskelijaelämä muodosti kokonaisuuden, jossa kaikki opinnoissa ja sosiaalisissa verkostoissa kohdattu sulautui osaksi Tampereen paikkoja ja tunnelmia.  

Filosofi Kari E. Turunen on tutkinut ihmisen elämänkaarta, josta hän erottaa eri vaiheille tyypillisiä piirteitä. Varhaisaikuisuudessa minuutta rakennetaan sosiaalisen todellisuuden kohtaamisissa. Vaikutteita imetään sieltä ja täältä, tehdään kokeilevia matkoja elämän eri osa-alueille. Tunnusteleva suhde vie nuorta aikuista elämyksestä toiseen, halutaan elää suurempaa elämää ja hohdottaa sitä kohonneissa tunnelmissa. Vaikka rinnalla kulkee ajattelun kehittyminen rationaalisemmaksi, elämä on parhaimmillaan jännittävää seikkailua.

Mitä opiskelukaupunki voi tarjota tällaisessa elämänvaiheessa? Kurssitarjotin on jo tiedossa, mutta mitä hohdokasta näkyy opiskelijaelämän tarjottimella? Löytyykö kaupungista liittymäpintaa harrastuksille ja uusille kokeiluille? Millaisia ovat yhteisöt ja paikat, joista saadaan tukea oman identiteetin ja persoonan rakennustyöhön?  

Yorkin yliopiston sosiologian professori Alan Blum on tuonut katukielestä tutun skenen käsitteen kaupunkitutkimukseen. Klubilla elävää bändiä kuunteleva henkilö osallistuu paikalliseen musiikkiskeneen, mutta hänestä voi tulla myös innokas harrastaja, joka pukeutuu bändipaitaan ja tutustuu ihailemiinsa muusikoihin. Skenen kautta yksilön on mahdollista osallistua kaupungin kulttuuriseen elämään, nähdä ja tulla nähdyksi.

Sokrateen piiri, joka kokoontui agoralla antiikin Ateenassa, oli ilmiselvä skene. Berliinissä sanotaan olevan eloisa klubiskene. Tampereelta löytyvät perinteiset lätkä- ja teatteriskenet, mutta yhtä hyvin skene voi rakentua vaikka maastopyöräilyn tai skeittailun ympärille. Myös vakavammat asiat voivat olla skenen ytimessä, kuten tiede Oxfordissa tai ooppera Milanossa. Pääasia on, että skene tarjoaa osallistujalleen identiteetin vahvistusta ja hohtoa arjen keskelle. Näitähän me kaikki tarvitsemme, mutta varhaisaikuisuudessa tarve voi olla eksistentiaalinen.

Skenet antavat kaupungille luonnetta. Ne ovat osa kaupungin sosiaalista ja kulttuurista elämää, niillä on omat tilansa ja paikkansa. Historiansa kuluessa kaupungit ovat olleet linnoituksia, kauppapaikkoja, hallintokeskuksia ja ties mitä, mutta aina niistä ovat löytyneet myös näyttämöt, skenet. Mielikuvien tasolla ne tuntuvat kuuluvan suurempiin kaupunkeihin, sillä niiden kasvualustana on kaupunkielämän diversiteetti, josta halutaan rajata intiimimpi piiri.

Seinäjoen yliopistokeskuksessa on käynnissä tutkimus- ja kehittämishankkeita, joissa pyritään ymmärtämään Seinäjoen houkuttelevuutta opiskelijakaupunkina, sekä löytämään keinoja, joilla veto- ja pitovoimaa voi lisätä. Tutkimustuloksia esitellään loppuvuodesta, joten tässä vaiheessa ei kannata kiirehtiä johtopäätöksiin. Sen verran uskallan kuitenkin sanoa, että skenejä ei voi tuoda. Autenttisuus on niille elinehto.

Ari Hynynen
Arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuksen Epanet-professori
Tampereen yliopisto 

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 26.2.2024.