Pohjalainen on tottunut siihen, ettei silmä pökkää, kun pelto toisensa jälkeen kasvaa samanlaisena. Maalaismaisemassa voi kuitenkin nykypäivänä havaita tilkkutäkkimäisyyttä ja monimuotoisuuden lisääntymistä. Monimuotoisuus onkin yksi kestävän kasvintuotannon avaimista.
Kestävän kasvintuotannon tutkimuksessa haetaan ratkaisuja tuotannon riskien pienentämiseen ilmaston muuttuessa, selvitetään uusien lajien ja lajikkeiden menestymismahdollisuuksia, ennakoidaan tulevia kasvinsuojelun haasteita, perehdytään maan kasvukuntoon ja sen tehostamiseen sekä edistetään kiertotaloutta vaihtoehtoisia lannoitteita kehittämällä ja käyttöä edistämällä. Kestävyyden tärkeä kulmakivi on taloudellinen kannattavuus, joka kannattaa huomioida omaan tuotantomuotoon liittyviä valintoja tehdessä. Osa edellä mainituista teemoista sisältää nopeasti toteutettavia toimenpiteitä, kun taas osa vaatii isompia taloudellisia satsauksia, joiden tulos näkyy vasta pidemmällä aikavälillä.
Monimuotoisuutta voidaan lisätä ottamalla tehokkaammin käyttöön vakiintunut kasvilaji ja -lajiketarjontamme. Erityisruokavaliot ja ilmastonmuutos lisäävät kiinnostusta myös hieman eksoottisempien kasvien viljelyyn. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Pohjoisen ilmasto asettaa tuotannolle tietyt rajat. Tehoisan lämpösumman kertyminen ja päivän pituus määrittävät kasvien menestymisalueet. Osa kasveista, kuten tattari, ovat arkoja keväthalloille. Toisten kasvu, esimerkiksi maissin, päättyy kuin seinään ensimmäisenä pakkasaamuna. Se ei myöskään pysty hyödyntämään meidän valoisaa kesäämme.
Luonnonvarakeskus (Luke) vastaa peltokasvien uusien lajikkeiden viljelyarvon testaamisesta. Ohjelmassa ovat mukana kevät- ja syysviljamme, öljy- ja valkuaiskasvit sekä nurmikasvit. Uusien potentiaalisten kasvien menestymismahdollisuuksia tai nykyisten seos- ja sekaviljelyä tai viljelykierron vaikutuksia selvitetään pääsääntöisesti eri rahoittajien mahdollistamissa hankkeissa. Onpa maatiaisviljojen geneettistä sopeutumistakin selvitetty lakeuksilla. Uusien tai vanhojen marginaalisten kasvien viljelyssä ongelmaksi muodostuu kuitenkin usein toimivien markkinoiden ja jatkojalostusketjujen puute.
Ilmastonmuutoksen sekä kemiallisten torjuntamenetelmien rajoittamisen myötä biologisten torjuntamenetelmien ja meille uusien potentiaalisten tautien, rikkakasvien ja tuholaisten ennakointiin on perehdyttävä entistä tehokkaammin. Valtakunnallisessa Itua ja vastetta– hankkeessa on mukana eteläpohjalaisia toimijoita viljelijöistä elintarvikeyrityksiin. Hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa ennakoivien ja suorien IPM-menetelmien biologisesta ja taloudellisesta tehokkuudesta sekä maantieteellisesti että tuotantosuunniltaan erilaisissa tuotantoympäristöissä.
Yksittäiset hankkeet ovat monesti niin toteuttajan kuin kohderyhmänkin kannalta liian lyhytkestoisia. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvät kysymykset eivät ratkea parin vuoden selvitystyöllä. Yhteistyöverkostojen ja aikaisemmissa hankkeissa tuotetun tiedon hyödyntämisellä saadaan kuitenkin koottua tietoa isommiksi kokonaisuuksiksi. Hankkeita toteutetaan monesti tutkimuksen, neuvonnan ja yritysten yhteistyönä. Viljelykokeet tehdään niistä kiinnostuneilla pilottitiloilla, jotka vahvistavat mukanaolollaan viljelijöiden välistä tiedonsiirtoa ja kokemuksista oppimista hankkeiden päätyttyäkin.
Lukessa ilmastonmuutokseen ja siihen varautumiseen liittyvää materiaalia on koottu kaikkien saataville MURU-hankkeen ilmastoviisas-sivustolle.
Merja Högnäsbacka
tutkija, Luonnonvarakeskus
Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 28.10.2024.