Monipaikkaisuus on ihmisten kiinnittymistä useisiin heille tärkeisiin paikkoihin ja liikkumista niiden välillä. Yhä useampi suomalainen jakaa arkensa kahteen tai useampaan asuinpaikkaan. Silloin voidaan puhua monipaikkaisesta asumisesta. Toisille syynä monipaikkaisuuteen ovat vapaa-aika ja perhesiteet, toisille työ. Osa monipaikkaisista kokee olevansa useammasta asuinpaikaista huolimatta vain yhden kunnan asukas ja kuntalainen. Toisilla taas arjen jakautuminen useiden kotien välille hämärtää sekä sekoittaa asuinpaikkojen välisiä rajoja ja sen kautta monipuolistaa koettua kuntalaisuutta.
Asumisen näkökulmasta kuntalaisuus ei ole pelkkä hallinnollinen rakennelma vaan myös rypäs sosiaalisia suhteita: monipaikkaiset asukkaat ovat osa asuinpaikan arkea osallistumalla yhdistystoimintaan tai tapahtumiin ja käyttämällä paikallisia palveluita, olemalla osa yhteisöä. Monipaikkaisen asukkaan kiinnitys kuntaan rakentuu toisin sanoen ensisijaisesti paikallisyhteisön kautta paikkaan kuulumisen tunteena ja kotiseutuna.
Paikallisyhteisöt ovat kuntien elinvoiman selkäranka. Ilman aktiivisia paikallisyhteisöjä, eli kyläyhdistyksiä, kotiseutuyhdistyksiä, nuorisoseuroja, järjestöjä, vapaaehtoistoimijoita ja tapahtumien järjestäjiä sekä toimintaan osallistuvia asukkaita moni asia jäisi tekemättä. Monipaikkaiset haluavat usein osallistua ja tehdä jotain hyvää kotiseutunsa hyväksi esimerkiksi tekemällä talkootyötä ja tuomalla mukanaan uusia näkökulmia, osaamista ja verkostoja. He eivät ole kunnassa vierailulla, vaan haluaisivat tulla kohdatuksi kunnan asukkaana. Moni heistä olisi kiinnostunut tekemään enemmänkin, mutta he eivät välttämättä löydä tai tunnista sopivaa tapaa osallistua. Tämä ei ole ainoastaan kunnan haaste, sama koskee myös paikallisyhteisöjä.
Monilla paikallisyhteisöillä on haasteita toiminnan jatkuvuuden kanssa: tekijöitä on vähän, väki ikääntyy ja uusia on vaikea houkutella mukaan. Lisäksi resurssit ovat usein rajalliset. Yksi mahdollinen ratkaisu tähän on voimavarojen yhdistäminen ja uudenlaisten yhteistyön tapojen kehittäminen yhteissuunnittelun keinoin – yhdessä asukkaiden, paikallisyhteisöjen ja kunnan kanssa. Kun paikallisyhteisöjen rooli tunnistetaan osaksi kunnan elinvoimaa, voi syntyä uudenlaista yhteispeliä, jossa myös monipaikkaiset asukkaat nähdään arvokkaana voimavarana. Esimerkiksi nuorisoseurantalon tulevaisuutta voidaan suunnitella yhdessä eri toimijoiden kanssa pohtien, millaisia palveluja, tapahtumia tai osallistamisen mahdollisuuksia se voisi tarjota koko yhteisön hyväksi.
Etelä-Pohjanmaalla on jo otettu lupaavia askelia tähän suuntaan. Esimerkkinä kaksi EU:n maaseuturahastosta rahoitettua hanketta, joissa molemmissa on lähtökohtana paikallisyhteisöjen valtava potentiaali, jota maakunnassa tulisi vahvistaa ja tukea. Järvi-Pohjanmaa monipaikkaisen asumisen edelläkävijäksi -hankkeen tavoitteena on vahvistaa alueen elinvoimaa monipaikkaisen asumisen avulla. Sen toteuttaa Seinäjoen ammattikorkeakoulu yhteistyössä Järviseudun koulutuskuntayhtymän ja Järvi-Pohjanmaan Yrityspalvelun kanssa. Rahoitus tulee Leader Aisapari ry:n myöntämän EU:n maaseuturahoituksen kautta. Toinen hyvä esimerkki on Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin, Seinäjoen ammattikorkeakoulun sekä Eteläpohjalaiset Kylät ry:n yhdessä toteuttama Yhteisötalouden rooli ja merkitys maaseudun palvelutuotannossa (Yrmy) -hanke, jonka tavoitteena on saada konkreettisia kokemuksia uudenlaisten yhteistyömallien hyödyntämisestä maaseudun palvelutuotannossa. Hankeen rahoitus tulee Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kautta.
Katja Rinne-Koski
tutkijatohtori
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti
Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 28.4.2025.