Yhteisölähtöisen yhteiskunnallisen yrityksen mahdollisuudet palvelutuotantoon uusilla hyvinvointialueilla
Vesisade yllättää, kun puikahdamme autosta kylätalon ovelle. Onneksemme meille tuikataan heti käteen kuuma kahvikuppi. Kastamistakin löytyy. Olemme tulleet kertomaan kyläseuralle yhteisölähtöisestä yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä.
”Jaa mistä?”, kysyvät he, ja varmaan sinäkin. Yhteisölähtöinen yhteiskunnallinen yrittäjyys on liiketoimintamalli, jolla on kaksi erityispiirrettä: 1) paikallisiin tarpeisiin liittyvä tavoite, johon se pyrkii liiketoiminnallaan, ja 2) suurin osa liikevoitosta ohjataan yhteisön hyvään tähtäävän tavoitteen saavuttamiseksi. Yritys voi olla muodoltaan millainen tahansa, kunhan sen säännöistä löytyy selkeästi tieto toiminnan tavoitteesta.
Olemme saapuneet kylätalolle, sillä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin YTYÄkylä-hankkeessa viemme yhdessä kuuden eteläpohjalaisen kylän kanssa läpi yhteisölähtöisen yhteiskunnallisen yrityksen suunnittelu- ja kehittämisprosesseja. Niissä pyritään löytämään avainkohtia, joissa maaseudun yhteisöt ovat onnistuneet hyvin ja toisaalta tarvitsevat tukea. Tavoitteena on hyödyttää paikallisyhteisöjä saadun tiedon kautta, jotta ne voisivat oppia yhteisölähtöisestä yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä. Tässä kylässä siitä ollaan silmin nähden innostuneita.
Kylätalon salissa kahvista ja vilkkaasta keskustelusta nauttien on vaikea ymmärtää, miten jotkut kuvaavat paikkaa syrjäkyläksi. Metsän laidalla, peltojen keskellä ei olla syrjässä, vaan maaseutukylällä. Sitä termiä soisi käytettävän. Täällä, kyläläisten elämän keskiössä, arki tapahtuu. Ja mielellään myös ne palvelut, jotka tukevat elämänlaatua ja hyvinvointia, niin materiaalista, sosiaalista kuin henkistäkin. Niitä tarpeita, joita tällä kylällä ja sen asukkailla on.
Ensi vuonna hyvinvointia tukevat sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät järjestettäväksi hyvinvointialueille. Ne ovat kuntiin verrattuna keskitetympiä. Aluevaltuutetut aloittelevat jo työtään. Heitä on valittu sieltä, missä myös ihmisiä asuu eniten, eli alueen kaupungeista tai suurimmista kunnista. Vaarana on, että myös palveluntuotanto ajan myötä keskittyy näille alueille, sillä sen kautta saavutetaan taloudellista tehokkuutta. Tällöin maaseudun palveluiden järjestämiseen on löydettävä uusia keinoja.
Uusilla hyvinvointialueilla yhteisölähtöisen yhteiskunnallisen yrityksen mahdollisuudet liittyvät nimenomaan kylien oman palvelutuotannon kehittämiseen. Liiketoimintamalli tarjoaa mahdollisuuden tuottaa palveluita, joilla on hyvinvointiin johtavia sosiaalisia ja yhteisöllisiä vaikutuksia. Esimerkiksi kylän asukkaita työllistävä kyläyhdistys, joka hyödyntää paikallisten tuotteita pyörittämässään kahvilassa, jossa kyläläiset voivat tavata. Tai kylä, joka ylläpitää putiikkia, joka myy paikallisia tuotteita ja tuo asukkaiden lähelle monenlaisia asiointipalveluita postista apteekin noutopisteeseen. Vastuuta paikallisten asukkaiden hyvinvoinnista voidaan ottaa myös ylläpitämällä kylätalolla kuntouttavaa työtoimintaa.
Tulevien aluevaltuutettujen tulisi ymmärtää, että maaseutukylien ihmiset eivät asu syrjässä, vaan he ovat alueellaan oman elämänsä keskellä ja haluavat hyvinvointinsa rakentuvan sinne. Kylillä yhteisölähtöisen yhteiskunnallisen palvelutuotannon mahdollisuudet ovat moninaiset. Paikallisilla yhteisöillä on osaamista, kyvykkyyttä ja potentiaalia tuottaa omia palveluitaan. Aluevaltuustoissa on tunnistettava uudentyyppinen yrittäjyys, rohkaistava siihen ja luotava uusia käytänteitä, jotta kylissä olisi mahdollisuus rakentaa yhteisönsä näköistä hyvinvointia.
Ada Trogen, Katja Rinne-Koski, Merja Lähdesmäki & Anne Matilainen
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti
Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 5.7.2022.