Digi tulee, oletko valmis? Minä en. Mutta on pakko, jos aikoo selvitä työssä tai kotona. Digitaaliset laitteet ja järjestelmät ovat osa arkeamme. Niiden tarkoitus on helpottaa, tehostaa ja nopeuttaa. Niillä myös säästetään resursseja.

Periaatteessa digitalisaatio ylittää etäisyyksien tuomia esteitä. Tietoliikenneyhteyksistä on tullut vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin maanteistä. Käyttäjän täytyy voida luottaa siihen, ettei yhteys pätki kriittisellä hetkellä. Yhteyksien ja ohjelmien täytyy olla myös riittävästi suojattuja varsinkin silloin, kun käsitellään luottamuksellista tietoa. Rikollinen mieli etsii ansainta- ja häirintämahdollisuuksia järjestelmien aukoista. Jos ”Helou, I´m Mike from Microsoft” soittaa, hänelle ei kannata kertoa salasanojaan.

Digitalisaation kanssa pärjääminen vaatii osaamista sekä laitteiden ja järjestelmien suunnittelijoilta ja valmistajilta että niiden käyttäjiltä. Jos vempaimen tai sovelluksen käyttö on liian vaikeaa, se on huono. Työtä ei tehosta, jos aikaa kuluu järjestelmien kanssa takkuamiseen.

Hyvä (huono?) esimerkki digitalisaatiosta ovat chattirobotit eli palvelubotit. Niitä on käytössä sekä yksityisillä että julkisilla toimijoilla. Palvelubottien kanssa keskustellessa voi joutua jännittäville poluille. Kysyin Postin botilta, mitä maksaa kirje Ruotsiin. Botti kertoi kysymyksen olevan liian vaikea, ja tarjosi avuksi kerta toisensa jälkeen samaa, asiaan mitenkään kuulumatonta nettisivua.

Kun palveluja siirretään verkkoon, meistä tulee oman elämämme pankki- ja verovirkailijoita, matkanjärjestäjiä ja kauppiaita. Varaamme aikoja ja täytämme määrämuotoisia lomakkeita. Tiedot neuvotaan tarkistamaan asiakastililtä tai oma-alkuisesta järjestelmästä. Älypuhelimen ja tietokoneen omistamista pidetään itsestään selvänä. Sähköiset palvelut ovat periaatteessa kaikkien saatavilla, jos niitä osaa käyttää ja jos on tarvittavat välineet.

Tekoäly on yhtä aikaa älykäs ja tyhmä. Se ei tee virheitä. Tai tarkkaan ottaen se tekee vain sellaisia virheitä, jotka johtuvat koneen tehneestä ihmisestä, esimerkiksi ohjelmointiin jääneestä virheestä tai tekoälylle syötetystä vinoutuneesta aineistosta. Koneen laskukyky on valtava. Ykkösiin ja nolliin perustuva äly oppii tunnistamaan esimerkiksi kuvista löytyviä poikkeamia. Kun käyt mammografiassa, kuvien toinen tarkastaja saattaa olla kone. Sille on opetettu, miltä näyttää terve ja miltä sairas kudos. Kone voi olla työssään ihmistä tarkempi ja huomata pienemmät muutokset. Toinen terveysalaan liittyvä esimerkki on terveydenhuollon digitalisaation Epanet-professori Mark van Gilsin johtama kansainvälinen hanke. Siinä yhdistetään potilastietoja älytekniikalla, koneoppimisella ja signaalinkäsittelyllä. Tavoitteena on kehittää parempia tapoja ennustaa sydän- ja verisuonitautien puhkeamista. Koneelle syötetään valtava määrä sairastuneiden tietoja. Niiden perusteella kone oppii löytämään riskitekijöitä ja oireita, jotka todennäköisesti johtavat sairastumiseen.  

Oikeastaan digitalisaatio on kuin mikä tahansa työkalu. Sen pitää sopia käyttäjälleen ja käyttökohteeseensa. Sen pitää olla helppokäyttöinen ja sen pitää helpottaa työtä. Siksi esivanhempammekin päätyivät jossakin vaiheessa vaihtamaan kivimurikan varrelliseen vasaraan.  Osumatarkkuus parani ja peukalo jäi harvemmin väliin.

Nina Harjunpää
erikoissuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys, Epanet-verkosto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 10.7.2022.