Lasten kaltoinkohtelu on edelleen yllättävän yleistä myös Suomessa, vaikka esimerkiksi kuritusväkivallan kieltävä lainsäädäntö tuli voimaan yli 40 vuotta sitten. Kansallisessa kyselyssä 4-vuotiaiden lasten äideistä ja isistä 14 % kertoo fyysisestä ja 44 % henkisestä perheessä tapahtuvasta kaltoinkohtelusta lapsia kohtaan. Se on usein elämäntilanteisiin liittyvää, kuormittuneena keinot ratkaista haastavia tilanteita lasten kanssa voivat heikentyä. Henkisen kaltoinkohtelun seuraukset näkyvät usein vasta vuosia myöhemmin esimerkiksi mielenterveyden häiriöinä tai vaikeuksina ihmissuhteissa.
Henkisen kaltoinkohtelun puheeksi ottaminen ja siihen puuttuminen on myös ammattilaisille vaikeaa. He tarvitsevat tietoa ja toimintaohjeita siitä, miten monialainen palvelujärjestelmä toimii näissä tilanteissa. Epäselvä lainsäädäntö, erityisesti erilaisten lakien keskinäiset suhteet ja vaikutus omaan työskentelyyn on vaikea hahmottaa. Tähän tarvitaan tulkintaohjeita. Tiedontarpeet liittyvät myös emotionaalisen kaltoinkohtelun tunnistamiseen.
Henkinen kaltoinkohtelu lasta kohtaan voi olla henkistä tavoittamattomuutta tai vaikka sitä, ettei lapselle vastata. Se voi olla vihamielistä tai syyllistävää puhetta tai lapsen torjuntaa. Joskus lapselta odotetaan ikäkaudelle sopimattomia asioita, joita lapsella ei ole vielä kykyä käsitellä ja ymmärtää, esimerkiksi lapsen altistamista vanhempien väliselle väkivallalle. Joskus vanhemman voi olla vaikea tiedostaa lapsen erillisyyttä itsestä, jolloin vanhempi rikkoo lapsen yksityisyyden rajoja tai lapsi voi joutua vanhemman toiveiden täyttäjäksi. Rajattomuuteen liittyy myös se, että lapsi huolehtiikin vanhemmasta ja ottaa vanhemman roolia perheessä. Lasta voidaan myös suojella liiaksi, jolloin hänen mahdollisuuttaan oppia ja osallistua rajoitetaan.
Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa keskitymme henkisen kaltoinkohtelun ehkäisemiseen ja vähentämiseen. Tutkimuksen osallistujat ovat vanhempia, jotka tunnistavat kaltoinkohtelevansa lasta henkisesti ja ovat jo avun piirissä käyttäytymisen lopettamiseksi. Aluksi määrittelimme mitä henkinen kaltoinkohtelu on yhdistämällä tutkitun tiedon kaunokirjallisuudesta löytyviin kuvauksiin. Tämän jälkeen kehitimme neljä erilaista henkisen kaltoinkohtelun virtuaalitodellisuusskenaariota.
Ensimmäisessä skenaariossa vanhemmat riitelevät keskenään ja lapsi herää kuuntelemaan riitaa. Toisessa lapsi vanhemman mielestä sotkee syödessään, josta seuraa vanhemman lasta syyllistävää puhetta. Kolmannessa skenaariossa lapsi on lähdössä toisen vanhemman luokse ja vanhempi maanittelee lasta jäämään kotiin puhumalla pahaa toisesta vanhemmasta. Neljännessä vanhempi jättää liian pienen lapsen yksin illalla kotiin lähtiessään kavereita tapaamaan. Lapsi kuulee puhelinkeskustelun, jossa vanhempi kertoo olevansa väsynyt lapsen seuraan.
Skenaariot valikoituivat tutkimustiedon ja ammattilaisten kokemusten perusteella. Skenaariot eivät saa olla liian syyllistäviä, mutta niiden on tarkoitus herättää vanhempia ajattelemaan omaa käyttäytymistään. Skenaarioiden katsomisen jälkeen vanhemman kanssa keskustellaan rauhassa tuntemuksista ja varmistetaan, että hän tietää mihin ottaa yhteyttä, jos oma olo muuttuu kovin hankalaksi.
Tutkimuksessa on tavoitteena lisätä vanhemman kykyä asettua lapsen asemaan henkisen kaltoinkohtelun tilanteissa ja ymmärtää lapsen kokemusta. Kun vanhempi kykenee tarkastelemaan omaan käyttäytymistä lapsen näkökulmasta, empatiakyky kehittyy ja voidaan saada aikaan muutosta käyttäytymisessä.
Tutkimushankkeen edistymistä voi seurata täältä.
Eija Paavilainen (oik.), professori & Pia Keiski, tutkijatohtori
Tampereen yliopisto
Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 9.6.2025.