Monimuotoisuus ei ole muotisana, se on Etelä-Pohjanmaalle mahdollisuus. Mutta miksi maakunnan monimuotoistuminen etenee niin hitaasti?

Etelä-Pohjanmaan talous perustuu vahvasti alkutuotantoon ja pienteollisuuteen, jossa arvo luodaan pienellä katteella ja suhteellisen suurella väkimäärällä. Työvoima haetaan paikallisista verkostoista ja kilpailu käydään kustannuksilla. Matala arvonluonti ja riippuvuus lähiverkostoista ruokkivat toisiaan ja uusintavat maakunnan yksipuolista elinkeinorakennetta. Talous lukittuu kehään, jossa samanlaiset yritykset tuottavat samankaltaisia matalan jalostusasteen tuotteita – ja palkkaavat samanlaista työvoimaa.

Toiseksi, Etelä-Pohjanmaa on mikro- ja pk-yritysten valtakunta, jossa omistaja usein itsekin ”seisoo sorvin ääressä”. Kun työpäivä kuluu tuotannossa, aika ja energia eivät riitä rekrytointi- tai monimuotoisuusstrategian laadintaan tai kansainvälistymisen pohdintaan. Suurissa yrityksissä näitä tehtäviä hoitavat yleensä varta vasten palkatut ammattilaiset tai tiimit. Ero resursseissa ja mahdollisuuksissa on suuri.

Kolmas rakenteellinen seikka on maakunnan siirtolaisuushistoria ja nykyinen asema muuttoliikkeiden verkostossa. Maakunnan väkiluku on nyt suunnilleen sama kuin sata vuotta sitten, vaikka syntyvyys on ollut keskimääräistä runsaampaa. Väestö on jatkuvasti muuttanut maakunnasta pois. Tämä muuttovirta yksipuolistaa ja yhdenmukaistaa väestöä, eikä anna avaimia monimuotoistumiseen. Lisäksi poismuuttajat ovat nuoria osaajia. Se kaventaa maakunnan osaamispohjaa tehden elinkeinorakenteen uudistumisesta entistä vaikeampaa. Esimerkiksi Pohjanmaan rannikolla muuttoliike on jo vanhastaan ollut monensuuntaista, mikä on tukenut alueen monimuotoistumista.

Neljäs seikka on yleinen suomalainen demografia:väki vanhenee ja vähenee. Tämä merkitsee kaiken maassa olevan työvoiman hyödyntämistä mukaan lukien nuoret ja vanhenevat sekä osatyökykyiset. Se merkitsee myös ulkomaalaistaustaisen työvoiman käyttöä. Työvoiman monimuotoistuminen vaatii erityisen huomion kiinnittämistä monimuotoisen työvoiman rekrytointiin, työnjohtoon ja työhyvinvointiin.

Kansainvälistyminen ja monimuotoisuus ovat maailmassa megatrendejä. Jokaisen alueen on kuitenkin tartuttava näihin megatrendeihin omista lähtökohdistaan ja rakennettava omaa erityistä monimuotoisuuttaan. On selvää, että monimuotoistuminen tulee sovittaa alueen elinkeinorakenteeseen ja kulttuuriin. Täten se rakentuu omille ratkaisuille, ei muualta suoraan omaksutuille ajatuksille ja toimintatavoille. Niistä voidaan toki oppia, mutta niitä ei voida suoraa kopioida.

Etelä-Pohjanmaan oma tie voisi tarkoittaa käytännöllistä otetta kansainvälistymiseen ja työelämän monimuotoisuuteen. Tällöin monimuotoisuus olisi nähtävä strategisena ja pitkäjänteisenä tuottavuusinvestointina, siis kilpailukyvyn ja kasvun mahdollistajana. Vastaaminen monimuotoistumisen haasteeseen hyödyttää sekä yrityksiä että koko maakunnan sosioekonomista hyvinvointia.

Tämä tie vaatii yrittäjien tukemista erityisesti monimuotoistumisen alkutaipaleella. Keinoina voivat olla esimerkiksi ulkopuolinen ”siltarahoitus” ensimmäisen kansainvälisen rekrytoinnin kustannuksiin tai paikallisten jo monimuotoistuneiden yritysten antama vertaismentorointi. Alkuun pääseminen ja myönteiset kokemukset yleensä ruokkivat etenemistä samaan suuntaan ja tukevat onnistumisen polkua.

Monimuotoisuuden kannalta ukrainalaisten sotapakolaisten asettuminen maakuntaan on tilaisuus kehittymiseen ja kehittämiseen. Tässä hankittu kokemus ja osaaminen toivottavasti rohkaisevat myös muunlaisen monimuotoisuuden hyödyntämiseen.

Toni Ahvenainen tutkija & Markku Mattila vastaava tutkija

Siirtolaisuusinstituutti, Seinäjoen yksikkö

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 12.5.2025.