Vuosituhannen vaihteessa Etelä-Pohjanmaalla havahduttiin miettimään maakunnan asemaa. Suurten lamavuosien jälkeen informaatioteknologia-ala lähti uutena toimialana vetämään suomalaista talouskasvua. Se kasvu ei juurikaan näkynyt Etelä-Pohjanmaalla. Murehdittiin, onko maakunta joutumassa sivuraiteille uuden, kansainvälisen tieteellisen tiedon valtaväylillä.

Vastauksena tiedon tarpeisiin perustettiin Etelä-Pohjanmaan korkeakouluverkosto eli Epanet. Se perustui poikkeukselliseen yhteistyöhön alueen eri toimijoiden välillä. Saatiin aikaan innostus uuden tiedon hankkimiseen. Samoihin aikoihin myös nuoren ammattikorkeakoulun toiminta vahvistui. Syntyi myös yliopistokeskus. Yliopistokeskus sai pienen perusrahan toiminnan ylläpitämiseen. Uuden tiedon osalta erityisesti tekniikan alan tutkimus ja koulutus olivat alueita, jossa yliopistotoimijat ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu tekivät yhteistyötä.

Uusi tieto on lisääntynyt ja kiinnostus sen hyödyntämiseen on vahvistunut. Tällä hetkellä esimerkiksi tekoälyn mahdollisuudet kiinnostavat laajasti. Halutaan olla etujoukossa. Maakunnassa tehdään kansainvälisesti korkeatasoista tutkimusta tekoälyn hyödyntämismahdollisuuksista, erityisesti terveydenhuoltoalalla.

Tutkimustiedon siirtymisessä arkeen tai kaupalliseen käyttöön tarvitaan monenlaista asiantuntemusta. Kansainväliset tutkimusraportit eivät ole helpointa luettavaa. Pitäisi myös löytää ne, joita kannattaa lukea. Tutkijat kirjoittavat raportteja pääasiassa toisilleen. Jos Etelä-Pohjanmaalla ei ole tutkijoita, täällä ei ole kansainvälisen tutkimustiedon vastaanottajia ja soveltajia. Tutkijoillamme täytyy olla kyky tunnistaa, mitä tärkeältä tuntuvaa tietoa on julkaistu, ja millä tavalla sitä voidaan maakunnassa hyödyntää.

Uuden teknologia tai uusien toimintatapojen käyttöönoton tulisi tapahtua joustavasti. Sen ei saisi pysäyttää liiketoimintaa tai palvelujen tuottamista. Täytyy olla paikkoja ja tilaisuuksia, jossa voi tehdä kokeiluja esimerkiksi uuden teknologian, uusien materiaalien tai uusien tuotteiden kanssa. Parhaimmillaan koulutusohjelmakin voi olla se kokeilemisen paikka.

Tutkimustiedon soveltamisessa monet asiantuntijapalvelut ovat tärkeitä. Vaikka konsultointia joskus kritisoidaan, tarvitaan joku, joka esittää ratkaisuja. Muuten uudistuminen ei etene.  Palveluja voidaan tarjota myös kehittämishankkeina. Niiden merkitystä saatetaan väheksyä, koska ne ovat määräaikaisia. Kuitenkin ilman aktiivisia toimia uuden tiedon hyödyntäminen jää odottamaan, helposti kohtalokkaan pitkän ajan. Pieniä ja suuria projekteja tarvitaan.

Kun itse aloitin työni yliopistossa Seinäjoella 1990-luvun alussa, teimme selvityksiä maakunnan tilasta ja siitä, mitä maailmalla tapahtui. Nyt 2020-luvulla tutkimusyhteistyötä tehdään yritysten kanssa asioissa, jotka keskeisesti vaikuttavat yritysten liiketoimintaan ja kilpailukykyyn. On syntynyt kumppanuuksia ja vuorovaikutusta. Siinä sekä työelämän asiantuntijat että myös tutkijat oppivat.   

Etelä-Pohjanmaalla ei olla sivuraiteilla, jos aktiivinen työ jatkuu ja uutta tietoa hyödynnetään entistä laajemmin ja systemaattisemmin. Uuden tiedon hyödyntämistä helpottaa koulutus. Maakunta ei voi jäädä korkeakoulutuksen tasossa muuta maata jälkeen. Se ei ole kilpailuetu muuttuvassa maailmassa, jossa talouden kasvua etsitään uusista lähteistä ja ongelmia ratkotaan uudenlaisella ajattelulla. Samaan aikaan tarvitaan kuitenkin myös aktiivisia ammattityöntekijöitä. Parhaimmillaan he ovat omatoimisia ja osaavat tunnistaa työssään kehittämisen kohteita. Kaikkien työtä helpottaa tieto siitä, millaisia ratkaisuja maailmalla on löydetty. Kukaan ei voi osata kaikkea, mutta auttaa jos tuntee kumppanin, keneltä voi kysyä.

Juha Alarinta
johtaja
Seinäjoen yliopistokeskus

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 18.6.2023.