Mitä kaltoinkohtelu on?

Lasten kaltoinkohtelu on lapsen läheisten, useimmiten vanhempien tai huoltajien tekemää fyysistä tai henkistä väkivaltaa tai laiminlyöntiä, joka voi olla joko tahallista tai tahatonta. Se voi olla esimerkiksi kurittamista kasvatustarkoituksessa tai vanhempien välisen parisuhdeväkivallan näkemistä tai kuulemista. Se voi johtua vanhemman väsymisestä tai stressistä. Kaltoinkohtelu aiheuttaa lapselle monia hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavia ongelmia, kuten pelokkuutta, mielenterveyden ja käyttäytymisen ongelmia tai kouluvaikeuksia. Vaikutuksia on sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, aikuisuuteen ja jopa seuraavaan sukupolveen ulottuen.

Kaltoinkohtelu voi muuttaa myös aivojen kasvua ja kehitystä. Aiemmin on ajateltu, että vain fyysinen kaltoinkohtelu on vaarallista, mutta luotettavin tutkimuksin on todettu henkisen kaltoinkohtelun ja laiminlyönnin olevan yhtä vaarallista lapsen kasvulle ja kehitykselle. Vanhemmat eivät aina tiedä, kuinka haitallista oma käyttäytyminen saattaa olla lapselle.

Millaiset asiat voivat johtaa kaltoinkohteluun?

Perheessä on aina lasta ja aikuisia suojaavia tekijöitä ja riskitekijöitä, jotka vaikuttavat perheen arkeen monin tavoin. Riskitekijät edistävät jonkin asian toteutumisen mahdollisuutta, mutta eivät automaattisesti johda sen tapahtumiseen. Kun perheessä on huolia ja kasaantuvia riskitekijöitä, perheenjäsenten käyttäytyminen toisiaan kohtaan voi muuttua esimerkiksi lasten kaltoinkohtelua mahdollistavaksi. Näitä tekijöitä on koottu riskioloja esittelevään ja niiden arviointia mahdollistavaan, Hoitotyön tutkimussäätiön julkaisemaan hoitosuositukseen. Suosituksessa esitellään kattavasti myös suojaavat tekijät.

Lapsiperheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten on tärkeää ottaa vaikeitakin asioita puheeksi. Samoin vanhemmilla pitää olla tunne, että he voivat kertoa huolistaan ja saada apua. Vanhempia voi rohkaista kertomaan voinnistaan, elämäntilanteestaan ja huolistaan. Puheeksi otettavia seikkoja ovat esimerkiksi vanhemman lapsuudessaan kokema kaltoinkohtelu ja traumakokemukset sekä päihteiden käyttö, samoin mielenterveysongelmat, parisuhdeongelmat ja perheväkivaltahistoria.

Lapsen käyttäytymisen ongelmat sekä erilaiset fyysiset ongelmat on hyvä ottaa puheeksi, samoin lapsen huono suunterveys. Erityislapsen perheessä tarvitaan omanlaistaan tukea. Eräs nykyisin yhä lisääntyvästi keskusteluun tuotu asia on lapsen itkuisuus. Se aiheuttaa perheessä monenlaisia negatiivisia seurauksia, kuten epätoivoa, eristää vanhemman yksinäisyyteen ja aiheuttaa epäonnistumisen tunnetta vanhemmuudessa. Se romuttaa arkea, rasittaa ja rikkoo perhesuhteita sekä haittaa rintaruokintaa. Se voi johtaa fyysiseen ja mielenterveyden uupumukseen, asettaa vauvan kaltoinkohtelun tai jopa lapsensurman vaaraan.

Olemme tehneet vanhemmille suunnatun mobiilisovelluksen, jossa nämä tekijät ovat mukana. Vanhemmat voivat ladata sovelluksen omalle laitteelleen, vastata kysymyksiin ja saada palautetta vastauksistaan. He voivat myös halutessaan palautteen perusteella puhua asioista jonkun tuntemansa työntekijän kanssa ja päästä tarvittavan tuen piiriin.

On tärkeää, että vanhemmat pohtivat omaa elämäänsä ja arkeaan ja tunnistavat tuen tarpeet realistisesti. Vanhemmat tarvitsevat rohkeutta oman tilanteensa tietämiseen, pohtimiseen ja avun hakemiseen. Lapsiperheammattilaiset tarvitsevat rohkeutta kohdata avoimesti perheiden huolet ja auttaa. Tärkeintä on ottaa asiat puheeksi ja etsiä yhdessä ratkaisuja.

Eija Paavilainen
Hoitotieteen Epanet -professori
Tampereen yliopisto/ Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 30.8.2022.