Keväällä toteutin pitkäaikaisen haaveeni: hankin kangaspuut. Elämääni hiipivät kuin huomaamatta tiuhdat, niisivarret ja muut hassunhauskat sanat. YouTube seurasi kudonnan kielen opiskeluani ja alkoi ystävällisesti ehdotella videoita pirtaanpistelystä ja polkusten sitomisesta. Blogit tarjosivat vertaistukea ja hyviä vinkkejä solmuista ja niiden selvittämisestä. Oppiminen oli konkreettisesti läsnä kaikkialla, kun kompastelin olohuoneessa varpoihin ja nyöreihin.
Oppiminen alkaa uteliaisuudesta
On vaikeaa kuvitella arkea ilman oppimista. Uutinen, kaunis kuva tai kaverin kommentti herättää mielenkiintosi. Googletat lisää tietoa ja sukellat kuin vahingossa yhä syvemmälle aiheeseen. Uudet linkit ja suositellut videot johdattavat sinua sattumanvaraisesti eteenpäin. Tietosi karttuvat, vaikka et opiskele asiaa tietoisesti.
Uteliaisuudesta on lyhyt matka oppimiseen.
Oppiminen arjessa voi myös alkaa tarpeesta ratkaista jokin ongelma tai luoda jotain uutta. Oppimista voi silloin kuvata prosessina, jossa mukavaa ideoinnin ja innostumisen vaihetta seuraavat ne haastavammat ajat: alkuun pääseminen ja tehtävässä pysyminen. Pinterestin kuvavirrassa vilisi satoja metrejä ihania räsymattoja sillä aikaa kun oma loimeni vasta odotti tukille kiertämistä. Innostumisen vaiheeseen palaaminen oli tarpeen monta kertaa, jotta jaksoin taas puurtaa seuraavan ongelman ratkaisemiseksi. Tavoitteen konkretisoiminen – vaikkapa kuvan muodossa – on tunnetusti toimiva työkalu oman motivaation säätelemiseen.
Oppimisen iloa ja tuskaa
Arkioppimisessa prosessin eteneminen on kiinni oppijasta itsestään. Saat itse päättää tavoitteet, sisällöt, toteutustavat ja aikataulut. Toisin sanoen valitset itse, mitä teet, miten ja milloin. Vapaus motivoi, mutta myös haastaa. Oppimisen ilosta on ilo kaukana, kun tekee samaa työvaihetta kolmatta kertaa. Virheet opettavat nöyryyttä ja sinnikkyyttä. Tiedän nyt paljon enemmän kuin kudontaa aloittaessani – ainakin sen, miten ei kannata tehdä.
Idean ja työn loppuun saattamisen väliin mahtuu monta tuumaustaukoa, huokausta ja painokelvotonta sanaa. Jatkan, koska luotan kykyyni selvitä tehtävästä. Palttinan kutominen kahdella varrella on sopivan kokoinen haaste omalle osaamistasolleni. Tavoite on saavutettavissa, siis eteenpäin!
Luhan ensimmäiset paukahdukset saavat makean hymyn huulille. Minä osasin! Onnistumisen ilo ja ylpeys kangaspuiden kokoamisesta ja loimen rakentamisesta ovat kaiken vaivan arvoisia. Oppiminen ei seurannut opetussuunnitelmaa tai koulutusohjelmaa, mutta tulos on todistusta konkreettisempi: puoli metriä räsymattoa.
Oppiminen arjen oheistuotteena
Työ, harrastukset ja vapaa-aika tarjoavat loputtomasti oppimisen mahdollisuuksia. Aina, kun pysähdyt puuhastellessasi miettimään tapaa tehdä asiat sujuvammin tai kokeilet jotain uutta, olet oppimisen äärellä. Etsit ratkaisua tai selitystä, testaat ideaa, kysyt neuvoa, korjaat virheitä. Jatkuva oppiminen on omien ajatusten ja toimintatapojen kyseenalaistamista ja uudistamista. Se on avoimuutta uudelle. Oppiva asenne kasvattaa osaajan.
Heli Kaunisto
koulutussuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys
Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 13.6.2021.