”Tieteen ja tutkimuksen avulla saadaan koko ajan uutta tietoa. Tieto muuttaa sitä, miten toimimme.” Tässä karvalakkimalli tieteen soveltamisesta käytäntöön. Helsingin sanomien Lasten uutisten (18.1.2023) toimittajat pohjustivat näin artikkeliaan, jossa he esittelivät tuoretta tietoa siitä, kuinka jalkapallon puskeminen päällä vaikuttaa palloilijoiden aivoterveyteen. He kertoivat myös, millaisia linjauksia tulosten takia on eri maissa tehty erityisesti lehden lukijakunnan edustaman ikäryhmän lajiharjoitteluun. Lyhyesti: puskemista vähennetään erilaisin rajoituksin, koska sillä on haittavaikutuksia.

Artikkelin antama kuva tieteen ns. politiikkavaikutuksista on kaunis. Tiede laitetaan palvelemaan ihmiskunnan hyvinvointia. Tämä luo myös kuvan siitä, että yhteiskunta ei toimi mielivaltaisesti, vaan tutkitun ja näyttöperusteisen tiedon valossa.

Tiedon vieminen käytäntöön on kuitenkin kaikkea muuta kuin automaatti. Jotta tutkimustulokset muuttavat sitä, miten toimimme, tarvitaan erilaisia puolimatkan toimijoita, jotka viestivät monimuotoisesti sanoin ja kuvin, suullisesti ja kirjallisesti, eri kielillä ja tyylilajeilla, eri kanavissa, eri tasojen päättäjille.

Ihanteellista olisi, että vallanpitäjät suhtautuvat myönteisesti tutkimukseen ja kehittämiseen ja ovat lähtökohtaisesti vastaanottavaisia uudelle tiedolle ja sen sovellutuksille. Vilkaisu valtakunnan politiikkaan: vaikka hallitus on sitoutunut nostamaan kansallisen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rahoitusta tulevina vuosina, se on leikkaustoimena muiden joukossa päättänyt lakkauttaa Valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminnan. Lyhyellä tähtäimellä säästöä tulee, mutta päätökselle ei voi hurrata. Miten paikataan tästä syntyvä kansalliseen tiedolla johtamiseen tarvittava tietoaukko?

Takaisin palloiluun. Kysymys lukijakunnan jalkapalloilijoille läheisineen: joko teidän porukoissa on käyty keskustelua tai tehty toimenpiteitä puskemiseen liittyen? En kysy kyseenalaistaakseni kenenkään valmentajan tai seuran käytänteitä ulkoapäin. Tarkoitukseni on pikemminkin osoittaa, että tieto päivittyy niin Suomessa kuin kansainvälisesti tehdyn tutkimustyön avulla. Vastaavasti pitäisi päivittyä myös toiminnan ja taitojen, myös täällä peräpohjolassa. Eikä siinä vielä kaikki: matalan kynnyksen yhteistyömahdollisuudet korkeakoulujen kanssa tarkoittaa, että alueella voidaan itse olla rakentamassa uutta tietoa ja ymmärrystä siitä, miten maailma makaisi paremmin.

Kun maailma ympärillämme muuttuu, on kestämätöntä puskea eteenpäin vanhoilla tavoilla vain koska ”näin meillä on aina ennenkin tehty”. Onhan myös melkoisen noloa vastata jälkipolville näiden kysyessä miksi emme tehneet mitään, vaikka tietoa oli.

Henna Jousmäki  
tutkijatohtori
Tampereen yliopisto 

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 3.9.2023.