Paljon julkisuutta saanut Euroopan Unionin ennallistamisasetus on realisoitumassa. Kansallisen toteuttamissuunnitelman laadinta käynnistyi juuri ja valmista pitäisi olla vuonna 2026.  Vaikka keskusteluissa on ollut paljon puhetta etenkin turvepeltojen ja -metsien palauttamisesta luonnontilaan, ennallistaminen on myös todella paljon muuta. Asetuksessa ennallistamisen määritelmä onkin varsin laaja, kattaen kaikenlaista aina kaupunkipuistojen perustamisesta ja luomuviljelyn lisäämisestä siihen ”luonnontilaistamiseen” saakka.  Turvemailla puhutaan lisäksi usein vettämisestä, ojien tukkimisesta ja vedenpinnan nostamisesta. Käsitteenä myös vettäminen kattaa monenlaisia toimenpiteitä, joista kaikki eivät johda välttämättä alueen poistumiseen talouskäytöstä.

Sillä, mitkä keinot valitaan kansalliseen toteuttamissuunnitelmaan, on todella suuri merkitys sille, miten ennallistamisasetus käytännössä koskettaa esimerkiksi maa- ja metsätaloutta. Myös alueellisella suunnittelulla lienee jonkinlainen paikkansa. Asiantuntijat korostavat jo nyt alueellista räätälöintiä toimien suuntaamisessa. Varmaa on, että joitakin maankäytön muutoksia on tulossa, mutta minkälaisia ne käytännössä ovat ja missä mittakaavassa, on vielä pitkälti hämärän peitossa – julkisuudessa vellovasta keskustelusta huolimatta.

Turvemaiden käytön muutokset ovat erityisen merkittäviä maakunnissa, joissa turvemailla sijaitsevien metsien, peltojen ja turvetuotantoalueiden osuus on suuri. Viime vuonna Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla päätettiinkin ottaa ennakoiva ote ja perustettiin usean toimijan yhteistyönä Turvemaiden kestävän käytön osaamisklusteri. Klusterin tavoitteena on yhdistää tutkimusta ja käytäntöä, vahvistaa osaamista, lisätä yhteistyötä ja ottaa maanomistajat mukaan kehittämään kestäviä ratkaisuja.  

Ajatuksena on ollut lähteä aktiivisesti etsimään alueellisia ratkaisuvaihtoehtoja sen sijaan, että kaivauduttaisiin poteroihin ja odotettaisiin muualta tulevia määräyksiä siitä, mitä turvemailla pitäisi tehdä. Lähtökohtana on ns. monioptimointi: kiinnostavia ovat ratkaisut, jotka ottavat yhtä aikaa huomioon taloudellisen, ekologisen, sosiaalisen sekä kulttuurisen kestävyyden. Onhan ihan arkijärkistä miettiä, miten toimia pitäisi suunnata erilaisille alueille kokonaisuuden kannalta mielekkäästi niin ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteiden kuin luonnollisesti maanomistajankin näkökulmasta.  

Turvemaiden kestävän käytön osaamisklusteri tarkastelee kaikkia turvemaiden käyttömuotoja: metsä- ja maataloutta, turvetuotantoa, jälkikäyttöä, muu energian tuotantoa, suojelua, ennallistamista sekä virkistystä ja matkailua. Tavoitteena on, että Etelä- ja Keski-Pohjanmaan maakunnat voisivat myös toimia kansallisella tasolla käytännön ratkaisujen koekenttänä ja esimerkkialueena turvemaiden kestävässä käytössä.

Teemalle tuntuu olevan tilausta. Klusterin toiminta on tunnistettu kansallisesti ja sitä kohtaan on osoitettu kiinnostusta myös muista maakunnista. Osaamisklusterilla on tällä hetkellä 21 jäsenorganisaatiota, osa klusterin ”syntymaakunnista”, osa kansallisia ja muiden maakuntien toimijoita. Mukana on mm. tutkimus-, asiantuntija- ja koulutusorganisaatioita, yrityksiä, etujärjestöjä, kunta- ja maakuntatoimijoita sekä erilaisia järjestöjä. Klusteriin voivat liittyä kaikki organisaatiot tai yritykset, joiden toiminta liittyy turvemaiden käyttöön yli aluerajojen. Klusterin työrukkasena toimii vuosina 2023–2026 Euroopan Unionin osarahoittama Turvemaiden kestävän käytön osaamisklusterin aktivointi- ja koordinaatiohanke, jota toteuttavat yhteistyössä Suomen Metsäkeskus, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, Seinäjoen Ammattikorkeakoulu ja Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.

Anne Matilainen
koordinaattori
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti 

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 18.11.2024.