Aurinko, joka ei laske tai loputon lumituisku. Virtaavat joet ja kaupunkien katot hämärtyvässä illassa. Aamuluennot, harjoitukset, kahvimukit, kirja- ja paperipinot, hurisevat kopiokoneet ja täyttyvät luokkahuoneet. Kirjoittavat ihmiset, heidän kohtaamisensa ja keskustelunsa. Ystävien kohtaaminen. Kaikki kesäyliopistojen ikkunoiden takana.

Olen viimeiset vuosikymmenet ohjannut kirjoittajia, pohtinut muistoista kirjoittamista ja käynyt mielikuvituksen maailmoissa. On ollut elämäkertoja, lyhytproosaa, novelleja ja romaaneja. Rakastan tätä ja uskon tähän. On hieno nähdä, kun joku löytää oman tiensä. Kesäyliopistojen luokkahuoneissa se tapahtuu.

Kaikki tarvitsevat kirjoittamisen taitoa, se pitää elämän hallussa. Verohelpotuksen anominen ja yleisönosaston teksti toimivat paremmin, jos ne osaa laatia. Omien ajatusten ja tunteiden ylös kirjoittaminen tekee meidät näkyväksi. Kirjoittamalla voi myös sanoa niitä asioita, mitä ei voi sanoa ääneen. Samalla jäsentelee ikävät asiat itsensä ulkopuolelle.

On hyvä kirjoittaa eri lajeja ja tyylejä. Samoin on hyvä lukea kaikenlaisia tekstejä –  lehtiä, kirjoja, blogeja, maitopurkkien kylkitekstejä –  hyvästä innostuu ja oppii, huonosta näkee miten ei pidä tehdä. Hyväksi kirjoittajaksi tulee lukemalla paljon, kuuntelemalla syvästi ja kirjoittamalla. Kun tekee tekstin ensimmäistä versioita, ei kannata ajatella lukijan reaktioita, sillä silloin tekstiä vaivaa vastaanottajasensuuri. Kirjoittaminen on prosessi, johon kuluu ideointi, luonnostelu, muokkaus ja viimeistely.

Kirjoittamisessa voi opetella eri lajeja – miten syntyy vaikka viihderomaani tai erätarina. Voi opetella rakenneseikkoja, kuten tekstin aloittamista ja lopettamista, henkilö- ja maisemakuvausta ja vuoropuhelua. Voi opetella materiaalin hankintaa, sillä kaikki tutkittu, luettu, koettu ja keksitty on aineistoa. Kirjoittaja kohtaa myös erilaisia esteitä. On blokki, vastarinta, perfektionismi, huonouden pelko, väärät ajatukset, lykkääminen, aikaisemmat negatiiviset kokemukset ja itsesensuuri. Näistä kaikista pääsee kuitenkin kirjoittajakurssilla eroon.

Kuulen usein kysymyksen, että kannattaako kirjoittaa, sillä eikös kaikesta ole jo kirjoitettu. Vaan ei ole. Kenelläkään ei ole samanlaista omaelämäkerrallisuutta eikä mielikuvituksen maailmaan. Mitä paremmin oppii oman tekstinsä työstämään, sitä enemmän sen kautta avartaa muiden maailmaa. Vastaan aina, että maailmassa on vain yhdenlainen tarina, sinun tarinasi.

Kirjoittamalla jakaa tietoa. Kirjoittamalla viihdyttää ja sen kautta kohtaa toisia ihmisiä. Kirjoittaminen on lohtu, asioiden kyseenalaistamista ja itsetuntemusta. Ilman kirjoittamista ja lukemista fanaattisuus ja sivistymättömyys leviävät maailmassa. Kirjoittamisen taito on meillä kaikilla. Usko itseen ja rohkeus ovat tärkeitä. Kirjoittaminen on myös upea löytöretki ja matka, jossa ei tiedä minne onkaan lipun ostanut! Lähde siis mukaan!


Taija Tuominen, kirjailija ja kirjoittamisen opettaja