Elintapariskien vähentämisen ja terveyshaittojen ennaltaehkäisyn merkitys on korostunut tilanteessa, jossa terveydenhuollon rahoituksen suhde kustannuksiin vaikuttaa kestämättömältä. Epäsuotuisien elintapojen karsiminen sekä yksilö- että väestötasolla parantaisi ratkaisevasti tulevaisuuden terveydenhuollon menokehitystä. Terveyttä edistävien toimenpiteiden pitää olla myös vaikuttavia, mikä tarkoittaa resurssien suuntaamista todellisten mitattavissa olevien hyötyjen saavuttamiseen.
Elintapariskien kirjo on laaja ja ne kasautuvat usein samoille henkilöille. Tavanomaisimmat riskit aiheutuvat alkoholin ja muiden päihteiden käytöstä, netti- ja peliriippuvuuksista, tupakoinnista, ylipainosta, vähäisestä liikunnasta sekä elimistöä kuormittavista ateriatottumuksista. Tuoreissa väestötutkimuksissa elintapariskien yksittäisten ja yhteisvaikutusten merkitystä sairastavuuteen on kyetty mallintamaan aikaisempaa tarkemmin hyödyntämällä myös elintapariskien kokonaispistemääriä sen mukaan, kuinka paljon erilaisen riskitason epäsuotuisia tekijöitä elintavoista on löydettävissä.
Korkeat elintapariskipistemäärät vaikuttavat monien tautien taustalla. Näitä ovat muun muassa maksasairaudet, sydän- ja aivoverenkierron häiriöt, verenpainetauti, monet syövät, keuhkosairaudet, sappikivitauti, selkä- ja nivelvaivat, munuaisten ja virtsateiden ongelmat, masennus ja muut psykiatriset häiriöt. Elintavoista aiheutuneiden terveyshaittojen yhteisinä biologisina taustatekijöinä ovat varhaiset maksan toimintakyvyn häiriöt, matala-asteinen tulehdus ja elimistön metaboliseen kuormitukseen liittyvä oksidatiivinen stressi. Varoitusmerkit voivat näkyä tavanomaisissa laboratoriokokeissa, kuten maksaentsyymit, tulehdusindikaattorit ja lipidistatus. Laboratoriokokeiden perusteella voi tehdä myös ennusteellisia algoritmejä löytämään ne yksilöt, joilla on suurin riski terveysongelmiin. Esimerkiksi yhtäaikaisesti kohonneet maksaentsyymit (GT, ALAT) voivat paljastaa rasvamaksataudin, mutta osoittaa samalla kohonnutta verenpainetaudin riskiä.
Tavanomaisissa terveystarkastuksissa terveyttä vaarantavat elintavat jäävät usein huomiotta. Siihen, onko oireiden taustalla alkoholin riskikulutus, voidaan nykyään vastata kohtuullisen luotettavasti mittaamalla alkoholin aineenvaihduntatuotteita, kuten fosfatidyylietanolia (PEth). Maksan toimintaa, elimistön tulehdustilaa ja rasva-aineenvaihduntaa kuvaavien määritysten avulla voidaan ennustaa rasvamaksan ja muiden elinvaurioiden riskiä. Alkoholin käyttäjillä riski on suurempi naisilla, yli 40-vuotiailla ja alkoholia humalahakuisesti juovilla. Sen sijaan juomavalinnoilla (viini, olut, väkevät) ei ole niin suurta merkitystä kuin kokonaiskulutuksen määrällä ja käyttötavoilla.
Rasvamaksa voi kehittyä helposti ilman alkoholiakin ylipainosta, lihavuudesta, metabolisesta oireyhtymästä tai diabeteksestä johtuen. Lihavilla alkoholia kohtuullisesti kuluttavilla maksaentsyymitasot ja maksakirroosiriski saattavat olla kaksinkertaiset verrattuna raittiisiin normaalipainoisiin. Jos henkilöllä on samanaikaisesti useita elintapariskitekijöitä, poikkeavan seerumin GT-aktiivisuuden riski on jo 20-40-kertainen ja epänormaalin seerumin CRP- tai triglyseriditason 10-20-kertainen. Laboratoriokokeiden yhdistelmillä voidaan myös ennustaa, eteneekö potilaan maksavaurio palautumattomaksi kirroosiksi.
Elintavoista aiheutuneita terveyshaittoja voidaan korjata elintaparemontilla. Rasvamaksa voi kadota nopeastikin harrastamalla aerobista liikuntaa vähintään 3–4 tuntia viikossa. Positiiviset elintapojen muutokset korreloivat yksilön kokeman hyvinvoinnin lisääntymiseen ja laboratoriokokeiden normaalistumiseen.
Onni Niemelä
ylilääkäri, Seinäjoen keskussairaala, laboratorio
laboratoriolääketieteen professori, Tampereen yliopisto
Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 18.3.2024.
Lue myös Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen uutinen.