Kaikki ihmisen toiminta, teollinen toiminta mukaan luettuna, vaikuttaa ympäristöön. Tällä hetkellä monet yritykset ovat ottaneet kestävän kehityksen mukaan strategiaansa ja toimintansa kehittämiseen. Keskeisin kohde on kasvihuonekaasut, joita mitataan hiilidioksidiekvivalenttitonneina.
Monet yritykset ovat ilmoittaneet tavoitteekseen vähentää hiilidioksidipäästöjä (CO2) eli kasvihuonekaasuja. Paikallisista yrityksistä esimerkiksi Wärtsilä on ilmoittanut, että sen tavoitteena on hiilineutraali toiminta ja että sen tuotevalikoima on valmis hiilettömiä polttoaineita varten. Samoin Danfossin toiminta on viimeistään vuoteen 2030 mennessä hiilineutraalia. ABB on konkretisoinut tavoitteensa leikata koko toimitusketjujen päästöt 50 % vuoden 2019 tasoon verrattuna. Atria tavoittelee hiilineutraalia ruoantuotantoa ja osallistaa hiilijalanjäljen laskentaan myös maatilat. Kanapaketista voi jo nähdä CO2 -päästöt.
Mistä teollisen toiminnan hiilidioksidipäästöt tulevat? Suurin osa kasvihuonekaasuista on peräisin polttoaineiden käytöstä eli energiantuotannosta. Maatalous sekä meri- ja lentoliikenne tulevat heti perässä. Tuotteiden valmistusta suunniteltaessa tehdään päätöksiä, joilla voidaan vaikuttaa päästöihin. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi raaka-aineiden valintaa, valmistuksen sijoittumista eri paikkakunnille, kuljetusmuotojen valintaa, tuotantolaitteiden energiankulutusta tai vaikkapa pakkausmateriaalien käyttöä.
Kasvihuonekaasupäästöjä mitataan hiilidioksidiekvivalenttitonneina. Paljonko hiilidioksiditonni sitten oikein on? Rahallisesti kompensaatiomarkkinoilta ostettu tonni maksaa noin 80 euroa. Jos ajatellaan dieselkäyttöistä henkilöautoa, joka kuluttaa viisi litraa sadalla kilometrillä, niin 150 000 kilometrin ajossa kuluu 7 500 litraa polttoainetta. Dieselöljyn hiilipäästö on 2,7 kiloa polttoainelitraa kohti. Tämä tarkoittaa, että 150 000 kilometrin ajo tuottaa 20 tonnia hiilidioksidia. Rahallisesti se on noin parin tuhannen euron luokkaa. Ajettua kilometriä kohden siis vähän yli sentin.
Tuotteiden päästölaskennassa käytetään yhteisesti sovittuja teollisuusstandardeja. Tehdyille laskelmille voidaan antaa jonkun ulkopuolisen hyväksyntätahon sertifioima ympäristöseloste (environmental product declaration), joka kuvaa tuotteen ympäristövaikutukset tuotantoketjun eri vaiheissa raaka-aineista tuotantoon, tuotteen käyttöön ja loppuvaiheeseen saakka.
Koneiden ja laitteiden rakennuksessa suurimmat hiilidioksidipäästöt tulevat yleensä käytetyistä raaka-aineista, kuten teräksestä sekä valmistusprosessin energiankulutuksesta, kuten esimerkiksi metallin valuun tai koneistamiseen käytetystä energiasta. Globaali ostotoiminta tuottaa myös merkittävän siivun, kun komponentteja kuljetetaan ympäri maailmaa. Eri maissa sähköä tuotetaan hyvin erilaisilla menetelmillä ja päästöt hiilivoimalassa tai ydinvoimalla tuotetussa sähkössä ovat radikaalisti erilaisia. Käytännössä hiilineutraalisuustavoitteet johtavat uusiutuvan energiaan siirtymiseen. Kuljetuksissa tavoitteet ohjaavat polttoaineiden vaihtumista: raskaassa liikenteessä biokaasuun ja sähköön, merikuljetuksissa metanoliin ja ammoniakkiin, teräksen valmistuksessa sähköistykseen.
Jalojen tavoitteiden lisäksi toimitusketjujen muutosta vähähiilisempään suuntaan tulevat ohjaamaan erilaiset säädökset kuten kaavaillut hiilipäästöihin perustuvat tuontitullit. Toteutuessaan tämä tarkoittaisi sitä, että mikäli Euroopan ulkopuolella tuotettu tavara ei täyttäisi päästövaatimuksia, pitäisi rajalla maksaa tuontitulli.
Logistiikan Epanet-professori
Vaasan yliopisto
Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 8.5.2023.