Epanet-blogi

Ihmiskunnan tietämyksen äärirajalle ja siitä vähän yli

Tutkijan on hyvä tunnistaa, ettei kaikkea voi selvittää yhdellä kertaa. Tiede etenee kapeaa polkua ihmiskunnan tietämyksen äärirajalle ja siitä vähän yli. Siellä tehtävä pienen pieni lisäys kollektiiviseen tietämykseemme on kaiken tutkimuksen tavoitteena. Näitä pieniä lisäyksiä on tehty koko kirjoitetun historian ajan. Ihmiskunnan tietämys on kasvanut niin suureksi, että rajan tavoittaminen vaatii nykytutkijalta yhä tarkempaa erikoistumista ja tavoitteellisuutta. Jos poikkeat houkutteleville harhapolulle, et koskaan pääse perille.

Matka on tärkeä, ei määränpää

Harhapolkujen välttelemisestä huolimatta olen tutkijana huomannut poikkitieteellisyyden tärkeyden. Erityisesti meidän kovien tieteiden tutkijoiden pitäisi pysähtyä välillä miettimään sitä ympäristöä, missä tiedettä teemme. Oma käsitykseni siitä, että vaikuttavaan tutkimukseen pyrittäessä kannattaa keskittyä ihmisiin ja heidän tarpeisiinsa, on vain vahvistunut. Tutkimusalallani kuljetusten optimoinnissa tutkijat ovat esittäneet hyllymetreittäin tekniikoita, joilla esimerkiksi työvuorojen pituudet, ruuhka-ajat ja ajoneuvokohtaiset erot voidaan mallintaa ja huomioida kuljetusten suunnittelutehtäviä ratkottaessa. Sen sijaan, että olisin jatkanut heidän työtään, päädyin miettimään ajojärjestelijän roolia ja sitä, miksi kuljetusten optimointi ei ole merkittävistä eduistaan huolimatta jo kaikilla käytössä.

Tutkimuskysymyksen valinta ohjasi minut yksinkertaistamaan käyttämiäni malleja, jotta pystyin tekemään tutkimusta algoritmien ja koneoppimisen leikkauspinnassa. Pystyäkseni tuottamaan uutta tietoa minun piti keskittyä vain muutamiin hyvin rajattuihin ideoihin. Tämä on hyvin tyypillistä tieteessä. Malleja rakennettaessa joudutaan rajaamaan ja yksinkertaistamaan kohteet, jotka mallinnetaan. Koko maailmaa ei voi rakentaa uudelleen ja simuloida sitä atomitasolla. Ihmiskunnalla ei ole vielä – jos koskaan – sellaista simulointiteknologiaa.

Ihmiset – syy ja ratkaisu kaikkiin maailman ongelmiin

Lähes kaikilla tieteenaloilla on todettu ihmisten olevan erityisen vaikeita mallinnettavia. Suurelta osin tämä johtuu siitä, ettemme edes täysin ymmärrä, miten tunteemme, mieltymyksemme ja tahtomme oikein toimivat.  Ihmisten toiminnassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ilmiöt ovat niin monitahoisia, että niiden pelkistäminen analyysiä varten on hyvin vaikeaa.

Erityisen haastavaa on käyttäytymisen ennustaminen ja siihen vaikuttaminen. Tiede osaa jo kertoa, ettei pelkkä tiedottaminen riitä. Me kyllä tiedämme, että pitäisi liikkua enemmän, syödä terveellisemmin, pestä kädet huolellisesti ja sammuttaa valot tyhjästä huoneesta. Valitettavan harvoin pelkkä asian tietäminen saa aikaan muutoksen käyttäytymisessämme. Tämän vuoksi olen jo pitkään ollut kiinnostunut ihmisistä ja heidän käyttäytymisestään, ja erityisesti siitä, mitä lähestymistapoja käyttäytymiseen vaikuttamiseen on olemassa. Kiinnostus aiheeseen johdatti minut myös nykyiseen työhöni. Tutkin HANDTAG-hankkeessa sairaalamaailman hyviä käsihygieniakäytänteitä. Oma matkani ihmiskunnan tietämyksen äärirajalle on vielä kesken, mutta nyt tehtävä poikkitieteellinen pohjatyö mahdollistaa käyttäytymistä positiiviseen suuntaan kääntävät innovaatiot.

Jussi Rasku, FT
Tutkija, startup-yrittäjä ja HANDTAG-hankkeen projektipäällikkö

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 31.5.2021.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Vastaa