Aloitetaan ensin kehumalla, että Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa ovat merkittäviä toimijoita kotimaisessa ruoantuotannossa, eikä Etelä-Pohjanmaata mitenkään turhaan Ruokaprovinssiksi kutsuta. Ruokamarkkinoiden myllerrykset näkyvät myös täällä.  

Ruokamarkkinoilla eletään poikkeuksellisia aikoja. Sellaisen tästä ajasta tekevät hurjan mittaluokan raaka-ainehintojen nousut ja globaalisti maataloustuotteiden tarjonnan vähentyminen esimerkiksi Ukrainan sotatilanteesta, sääilmiöistä, alhaisesta varastotilanteesta, tavaran toimitusviiveistä ja logistiikan kustannuksista johtuen.

Ruoan matka alkaa jo paljon ennen maatilaa tuotantopanosten hankkimisella: tarvitaan energiaa, kasveille ravinteita, eläimille rehuja sekä kyvykästä työvoimaa. Nyt näillä kaikilla osa-alueilla on ollut tavanomaisesta poikkeavia markkinakulkuja, joista väistämättä seuraa se, että niin kotimaisen kun ulkomaisenkin ruoan hinta nousee. Selvää on, että kustannusnousujen myötä ruoka maksaa tulevina vuosina aikaisempaa enemmän, eikä se kaikki ole vielä kuluttajan ruokakoriin realisoitunut. Ruoka maksaa enemmän ja niin sen pitääkin, jotta huoltovarmuutemme olisi turvattu.

Kriisien keskellä ymmärrys näistä erilaisista kehityskuluista ja niiden vaikutuksista ruoan tuotantoon on selvästi kasvanut. Ymmärrys ruoantuottajien merkityksestä yhteiskunnan tärkeimpänä tukipilarina on lisääntynyt. Ruoasta puhutaankin jo ruokaekosysteeminä, sanojen ruokaketju tai -järjestelmä sijaan. Ruokaekosysteemi kuvaa paremmin sitä, kuinka ruoan tuotannossa on paljon taloudellisia toimijoita ja vaikutukset yhdeltä toimialalta heijastuvat toiselle, luonnon ekosysteemiä mukaillen.  

Parhaillaan Euroopan komissiossa säädetään lakiehdotusta ns. vihreistä väittämistä sekä määritetään ympäristöjalanjäljen yhteisiä laskentatapoja. Tavoitteena on tuottaa kuluttajille luotettavaa, vertailukelpoista ja todennettua tietoa tuotteen ympäristövaikutuksesta. Nämä edistävät ympäristöviestintää ja kuluttajan ympäristömyötäisten valintojen tekemistä. 

Myös kotimaisen tutkimuksen puolella seurataan tätä kehitystä. Lisäksi olemme viemässä ympäristöjalanjälkilaskennan harmonisointia pidemmälle, jotta eri tuoteryhmien ympäristö- ja hiilijalanjäljet olisivat menetelmällisesti vertailukelpoisia. Siten maatiloilla on varsinaisen ruoantuotannon lisäksi tärkeä rooli myös laskentaan tarvittavien lähtötietojen tuottajana. Ruokatuotteiden ympäristöjalanjälkiä ei voida laskea nykyistä tarkemmin, jos alkutuotannosta ei ole riittävästi dataa saatavilla.

Vaikka tutkimusten perusteella jo tiedetään, että suurin osa ruokatuotteen ympäristöjalanjäljestä kertyy varsinaisesta tuotannosta, niin kuluttajallehan sitä ruokaa tuotetaan. Siksi on hyvä, että edistetään kuluttajan tietoisuutta ja valintamahdollisuuksia pienentää ympäristöjalanjälkeään. Myös kuluttajalla on avaimet kotimaisen ruoan tuotannon säilymisessä sekä talouden vihreässä siirtymässä kohti hiilineutraalimpaa ja pienempien ympäristöjalanjälkien yhteiskuntaa.

Terhi Latvala
erikoistutkija
Luonnonvarakeskus

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 21.6.2022.