Muutosvastarinta on ihmiselle tyypillinen tapa toimia. Neuro- ja kognitiotieteiden tutkimukset osoittavat, että vastarinta johtuu usein kolmesta tekijästä. Ensinnäkin tavat ja tottumukset ovat ihmiselle tehokas keino elää ja toimia. Ihmisaivot lajittelevat koettuja asioita havaintojärjestykseen, jonka pohjalta luomme nopeasti arkea helpottavia vakiintuneita toimintatapoja. Näiden rutiinimaisten toimien myötä aivot rajoittavat näkemäänsä, ja todellisuus näyttäytyy meille aiempien kokemustemme kautta.
Toiseksi, ihmisen aivot pyrkivät välttämään muutosta. Kun ihmiset oppivat uutta, aivojen on tehtävä valtavasti töitä uuden tiedon omaksumiseksi. Tämä selittää kokonaisvaltaisen väsymyksen tunteen, joka voi iskeä uuden oppimisen äärellä. Kolmanneksi muutos vaatii tiedon lisäksi usein sen, että ihmisen on nähtävä ja koettava uudet asiat käytännössä. Kun ihminen oppii omien kokemustensa kautta, aivot mukautuvat samalla, ja uudet näkökulmat heijastuvat vähitellen myös päätöksentekoon.
Menestymisen rajat itse asetettuja
Yritysten johtajien tai työntekijöiden kokemukset, kuten onnistumiset, ja ajatusmallit luovat raamit sille, kuinka muutoksiin suhtaudutaan ja varaudutaan esimerkiksi niiden aiheuttamiin kustannuksiin. Oli kyse sitten yrityskaupasta, uuden teknologian käyttöönotosta tai toimitilavaihdoksista, muutokset aiheuttavat usein sekä ennakoituja että odottamattomia kuluja, jotka luovat omat haasteensa muutostyölle.
Asenteet ovat kehittyneet muutosmyönteisemmiksi suomalaisissa yrityksissä viime aikoina. FIBS:n Sustainability in Finland 2021 -tutkimuksen mukaan esimerkiksi suomalaisten yritysten kestävyystavoitteissa on tapahtunut isoja muutoksia. Vuonna 2021 noin 93 prosenttia suomalaisista yrityksistä oli omaksunut kestävän kehityksen tavoitteet osaksi strategiaansa, kun vuonna 2019 sama luku oli vielä 85 prosenttia. Koronapandemia on osoittanut yrityksille, että muutos on väistämätöntä ja välttämätöntä. Yritykset kaipaavat kuitenkin usein tukea muutosprosessin läpikäymiseen.
Etelä-Pohjanmaa alueelliseksi innovaatioiden saarekkeeksi
Valitettavasti Etelä-Pohjanmaa ei ole Suomen innovatiivisimpia alueita, mutta muutosta on tapahtumassa. Maakunta on investoinut yli 100 miljoonaa euroa innovaatioympäristön ja toimijaverkostojen kehittämiseen. Tästä summasta huomattava osa on kohdistunut elintarvikejärjestelmien ja biotalouden tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Alueella on toteutettu lukuisia alueellisia, valtakunnallisia ja kansainvälisiä elintarvikealaan ja -järjestelmiin liittyviä hankkeita ja maakunta on myös aktiivinen toimija alan verkostoissa. Näitä ovat esimerkiksi Food Safety Management Finland -verkosto ja Etelä-Pohjanmaan alueelliset elintarvikeinnovaatioihin keskittyneet klusteriverkostot. Etelä-Pohjanmaa tekee kovasti töitä vahvistaakseen imagoaan ruokaprovinssina ja edistääkseen elintarvikealan osaamistaan.
Etelä-Pohjanmaasta odotetaan Suomen uutta ”innovaation saareketta”. Termi on Ulrich Hilpertin (1992) keksimä ja sillä tarkoitetaan tieteen ja innovaatiotoiminnan voimakasta keskittymistä tietyille maantieteellisille alueille, saarekkeille. Alueella muutos ja innovaatiot otetaan yhä avoimemmin ja tietoisemmin vastaan. Tämän niin sanotun räätälöidyn innovaatiopolitiikan tavoitteena on toimia lähellä ja siirtyä samalla kohti kokonaisvaltaisempaa ja käytännönläheisempää muutostyötä.
Silvia Gaiani, vanhempi tutkija, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti
Rumy Narayan, projektitutkija, Vaasan yliopisto
Suomennos: Iida Alasentie & Hannele Suvanto Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti
Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 2.10.2022.