Lapsiperhepalveluissa pitää tietää enemmän vanhempien huolista, jotta heitä voidaan oikeasti auttaa.
Tutkimustulostemme mukaan lapsiperheen aikuiset saattavat usein kokea yksinäisyyttä, ahdistusta tai pohtia omia ankaria lastenkasvatuskäytäntöjään ja joustamattomuuttaan. He kokevat usein myös perheen ihmissuhteet (risti)riitaisiksi. Tiedämme lapsiperheiden köyhyyden lisääntyneen viime aikoina, mikä entisestään vaikeuttaa arkea. Samoin yleinen maailmantilanne aiheuttaa huolia myös lapsiperheille.
Edellä mainitut asiat johtavat kasautuessaan mahdollisesti siihen, että vanhemmat kaltoinkohtelevat lapsiaan. Päivitimme vuonna 2022 kansallisen hoitosuosituksen, johon on koottu keskeiset ja merkittävät tutkimustulokset lasten kaltoinkohteluun johtavista tekijöistä, jos perheet eivät saa tarvitsemaansa tukea ja apua. Näitä ovat esimerkiksi vanhemman päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat, parisuhdeväkivalta, vanhemman omassa lapsuudessa kokemansa kaltoinkohtelu tai muut traumaattiset tapahtumat. Olemme tarkastelleet riskioloja kaltoinkohtelun näkökulmasta, mutta samat kasautuvat tekijät rasittavat perhettä monin tavoin ja aiheuttavat muitakin ongelmia.
Kaltoinkohtelu on usein tahatonta ja seurausta vanhempien huolien kasaantumisesta ja uupumuksesta. Kaltoinkohtelu voi ilmetä fyysisenä tai henkisenä pahoinpitelynä tai laiminlyöntinä. Kaltoinkohtelua on myös kuritusväkivalta eri fyysisissä ja henkisissä muodoissaan. Uutena asiana hoitosuosituksessamme tuli esiin lasten hampaiden hoidon laiminlyönti ja sen yhteys muuhun lapsen hoidon laiminlyöntiin. Tästä tehdään Suomessakin parhaillaan tutkimusta.
Aikuiset Suomessa suhtautuvat kuritusväkivaltaan kielteisesti mutta Lastensuojelun keskusliiton selvityksen mukaan 41 % vanhemmista edelleen käyttää sitä. Kansallisen, laajan kyselyn mukaan 4-vuotiaiden lasten vanhemmista 44 % kertoo lapsensa kokevan emotionaalista kaltoinkohtelua kotona. Kaltoinkohtelu on siis yleistä.
Lasten kaltoinkohtelun ehkäisy on ollut hidasta, koska tieto riskioloista ei ole riittävästi siirtynyt käytännön toiminnaksi.
Hyvinvointialueiden lapsiperhepalvelut ovat avainasemassa perheen voinnin ja lapsen terveyden ja hyvinvoinnin arvioinnissa. Perhekeskuksessa, erityisesti neuvolassa tulisi perheen arjesta, riskioloista ja vanhempien huolista keskustella vanhempien ja ammattilaisten kesken. Yhtä tärkeää on miettiä yhdessä niitä asioita mitkä ovat perheen vahvuuksia ja suojaavat lasta. Vanhemmuuden positiivisia käytäntöjä ovat esimerkiksi positiivinen tunneilmaisu ja vuorovaikutus sekä sitoutuminen lapseen ja hänen kanssaan oleminen. Negatiivisia käytäntöjä ovat esimerkiksi aggressio, ankaruus, ilkeys, uhkailu ja haukkuminen. Näitä on käsitelty laajasti hoitosuosituksessa ja niitä tulisi tuoda systemaattisesti esiin keskusteluissa vanhempien kanssa.
Ainoa kestävä lähtökohta kansainvälisen sekä oman tutkimuksemme tuottaman tiedon perusteella perheiden ja lasten yksilölliseen auttamiseen on luottamuksellinen keskustelu yhdessä ammattilaisten ja perheenjäsenten välillä siitä, mikä on perheen tilanne ja mitä perhe tarvitsee. Suunnitelma mahdollisesta tuesta on tärkeää tehdä yhdessä perheen kanssa. Tämän mahdollistamiseksi tarvitaan luottamusta. Se syntyy ammattilaisen saatavilla olosta, aidosta syventymisestä ja perheen tilanteen tuntemisesta. Hyvinvointialueilla tulee tehdä kaikki mahdollinen, jotta lapsi perheineen asettuu keskiöön ja palveluiden lähtökohdaksi, kuten tavoitteena on.
Eija Paavilainen, professori, Tampereen yliopisto/Epanet
Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 16.1.2023.