Seinäjoen kaupunginhistorian kolmas osa Kasvun kaupunki – Seinäjoen kaupunkivuodet 1960–2020 julkaistiin tammikuun loppupuolella. Kirjoittajina olemme saaneet tähän mennessä jonkin verran lukijapalautetta pääosin rakentavassa hengessä. Lisääkin otetaan mielellään vastaan.
Leopold von Ranke, modernin historiatieteen saksalainen oppi-isä totesi jo 1800-luvulla, että historia pitäisi kirjoittaa sellaisena kuin se on ollut. Periaate on edelleen osuva, ja sitä pyrittiin noudattamaan myös Seinäjoen kaupungin historiankirjoituksessa, toki tunnustaen historiantutkimuksen tulkinnallisuus. Samoista lähdeaineistoista, mutta erilaisella näkökulmalla kaupungin tarinasta olisi tullut toisenlainen.
Myös aihepiirin rajaamisella on suuri merkitys. Kaupungin kokoisen sosiaalisen elämän yksikön historian kaiken kattava kirjoittaminen on mahdotonta. Tämä toki tiedettiin jo toimeen tarttuessa, ja siksi työ rajattiin pääosin kaupungin kasvun eri ulottuvuuksiin: koulutuksen, hyvinvointipalveluiden, liikunnan, kulttuurin, elinkeinoelämän ynnä muun muutoksen näkökulmiin.
Jatkuvaa rajanvetoa käytiin myös sen välillä, missä määrin mentäisiin kaupunkiorganisaation oman toiminnan kuvaaminen edellä, ja missä kohdin painotettaisiin yhdistyskentän, yrityselämän, ylikunnallisen yhteistyön tai valtiollisen kehityksen merkitystä. Usein päädyttiin ratkaisuun, jossa tarkasteltiin useampien tekijöiden yhteisvaikutuksia.
Esimerkiksi kulttuurielämän kehityshistorian kuvaaminen ilman järjestöjen ja valtiovallan toimien huomioon ottamista olisi jäänyt kovin kapeaksi ja epätasapainoiseksi. Pelkkä kunnallisen ja kansallisen elinkeinopolitiikan suuntaviivojen kuvaaminen ilman yrityskentän esimerkkejä olisi sekin jäänyt puolitiehen.
Historian kirjoittaminen on siis aina väistämättä jatkuvaa rajaamista. Ne, joiden edustama asia tai taho on nostettu tekstissä esille, ovat useimmiten tyytyväisiä, ainakin jos tutkijoiden tekemä tulkinta koetaan neutraaliksi tai positiiviseksi. Historianlehdillä huomiotta jääneet sen sijaan voivat kokea tyytymättömyyttä – eikö asiamme ollut maininnan arvoinen?
Onneksi kotiseutu- ja järjestöaktiivit ovat jo ennen meitä kirjoittaneet lukemattomia paikallishistorian julkaisuja Seinäjoen kannalta merkittävistä ilmiöistä, olipa kyse sitten urheiluseuroista, Aalto-keskuksesta, oppilaitoksista ja niin edelleen. Näitä teoksia hyödynsimme myös itse kaupunginhistorian kirjoitusprosessissa. Kaupungin kirjaston maakuntakokoelmaan tutustumalla saattaakin löytää historiateoksen juuri siitä itseä kiinnostavasta aihepiiristä.
Mikään ei myöskään estä ryhtymisestä omaan julkiseen historiaprojektiin juuri itselle sopivalla tavalla: Sivu tai pari tekstiä oman yrityksen tai seuran kotisivuille. Henkilökohtaisia muisteluita blogimuodossa parilla kuvalla höystettynä tai videoituja kotiseutukävelyitä YouTubeen. Tekstejään voi tarjota myös johonkin kotiseutuhistorian lehteen tai kirjaprojektiin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seurakin saattaa olla kiinnostunut.
Toisaalta vieläkin arvokkaampaa voi olla omien muistelmien kirjoittaminen kaikkein läheisimpiä ihmisiä varten. Niiden merkitys ymmärretään varmasti.
Yliopistotutkija Aapo Jumppanen
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti
Aapo on Seinäjoen kaupunginhistorian pääkirjoittaja
Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 8.4.2024.