Kirjoitan tätä Elinan päivänä 10.2. lapsuuteni maisemissa Mietoisissa (nyk. Mynämäki) Varsinais-Suomessa. Etätyö pakottaa ja mahdollistaa olemaan milloin missäkin, nyt täällä. Helmikuu on ollut lapsuuteni paras kuukausi, ensin oli synttärit ja sitten nimpparit. Ja talvi, kunnon talvi, niin kuin lapsuudessa aina oli! Niin on nytkin, oikea talvi, hiihtää voi pitkin peltoja, hanki kantaa ja voi tehdä omia latuja minne tahtoo.

Omaa vaikutusmahdollisuutta omaan elämään varjostaa kuitenkin edelleen korona. Kesken luennon netti voi katketa, teams tai zoom on saatettu päivittää juuri ennen tärkeää kokousta, enkä löydäkään mykistysnappulaa. Koronavilkku voi vilkuttaa, enkä ole sitä edes huomannut kuin vasta viikon kuluttua, ja niin edelleen.

Pelästyin ja huolestuin YLE:n uutisesta: ”2004 syntyneistä tulee väliinputoajia – katkeruutta, uupumusta, yksinäisyyttä”. Soitin heti lähelläni olevalle 2004 syntyneelle. Hän kertoi voivansa hyvin, vaikka peruskoulun päätös ja lukion alku ovatkin olleet erilaisia. Mutta niillä, jotka eivät pääse penkkareihin tai vanhojen tansseihin, menee todella huonosti, hän totesi. No, ajattelin, pahemmastakin on selvitty. Tosin enää en rohkene vakuutella koronan menevän pian ohi. Meneehän se, mutta kuinka paljon se on, ja tulee muuttamaan sosiaalista käyttäytymistämme ja vuorovaikutustamme?

Mahdollisuus rauhaan

On pohdittu, ketkä hyötyvät korona-ajan sosiaalisesta etäolemisesta; introvertit, erakot, yksinpuurtajat, ehkä? Autismiliitto teki selvityksen korona-ajan vaikutuksista perheiden elämään. Tuloksissa todettiin esimerkiksi perheiden kokemuksen mukaan osan autismikirjon koululaisista hyötyneen etäopiskelusta. Taksimatkat ovat jääneet pois päiväohjelmasta, ei ole tarvinnut olla meluisissa tiloissa koulussa ja on saanut yksin tehdä itselleen mieluisia tehtäviä.

Autismikirjon häiriöitä esiintyy 1–3 prosentilla väestöstä, pojilla ja miehillä 4–5 kertaa enemmän kuin tytöillä ja naisilla. Kirjoon liittyviä piirteitä ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat, rajoittunut ja toistava käyttäytyminen, usein myös poikkeavat aistikokemukset sekä erityiset mielenkiinnon kohteet, jotka voivat olla niin voimakkaita, että rajoittavat jokapäiväistä elämää.

Joillakin autismikirjon henkilöillä on myös erityisiä kykyjä, siksi joidenkin keksijöiden on ajateltu omaavan autismikirjon piirteitä. New Scientist-lehdessä todetaan, että ainakin Isaac Newtonilla ja Nikola Teslalla olisi ylivertaisten kykyjensä lisäksi autismikirjon piirteitä, ja ehkä matematiikan ja teknistieteellisten alojen ihmisillä esiintyisi myös enemmän autistisia piirteitä kuin muilla aloilla toimivilla.

Ylivertainen kyky kuulostaa houkuttelevalta. Tulee mieleen, että eikö juuri tällaisia kykyjä omaavan lapsen tulisi saada opiskella rauhassa ja kehittyä kyvyssään niin pitkälle kuin mahdollista? Uusia keksijäneroja tämä korona-maailma tarvitsee! Totta on, että jokaisen ihmisen tulisi saada sellaiset olosuhteet opiskelulleen ja työnsä tekemiselle, jotta voi kehittyä koko potentiaaliinsa ja hyödyntää kaikkia taitojaan.

Kun yksinpuurtaja keskittyy oman mielenkiinnon kohteensa kanssa työskentelyyn, on hyvä pohtia, mikä häntä yllyttää ja innostaa. Mikä häntä motivoi? Harjoitus tekee mestarin. Ei ole huono asia, jos nauttii yksin harjoittelusta. Valitettavasti usein kuitenkin autismikirjoon liittyvää yksinpuurtamista motivoi pakkomielle. Onko siinä tapauksessa hyvä jättää toinen mahdollisimman paljon yksikseen omiin oloihinsa? Vai olisiko kuitenkin hyvä saada hänet välillä toisten mukaan? Joudumme tasapainottelemaan ja tekemään kompromisseja. Sitä korona-aika on meille kaikille opettanut!

Elina Kontu
Professori (autismikirjo ja kehitysvammapsykologia), Tampereen yliopisto

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 22.2.2021.