EU-tason sääntely ohjaa puun käyttöä Suomessa kierrätyksen ja uudelleenkäytön suuntaan. Suurimmassa osassa EU-maista biomateriaalien kierrätyksessä ollaan huomattavasti Suomea pidemmällä. EU:n lainsäädännön mukaan tavoitteena on, että 80 % biopohjaisista rakennusmateriaaleista olisi neitseellisiä ja 20 % kierrätysmateriaaleja. Suomessa ollaan kaukana tästä, sillä meillä kierrätysmateriaaleja käytetään lähinnä vain erilaisissa piloteissa ja kokeiluissa.

Kierrätysmateriaalien saanti on pullonkaula, joka estää niiden käytön laajenemista. Materiaalien saatavuus on rajallista, ja haluttuja tuotteita ei ole välttämättä saatavilla. Kierrätysmateriaalien markkinat ovat erilaiset kuin uusien materiaalien. Niitä saadaan harvoin kaupan hyllyltä. Tuotteita löytyy verkkokaupoista, mutta saatavuus on satunnaista. Pääkaupunkiseudulla onkin juuri avattu rakennusosapankki, joka osittain helpottaa materiaalien saatavuusongelmaa. Se toimii edelläkävijänä ja mallina, miten kierrätettävän rakennustavaran markkinat toimivat.

Kierrätysmateriaalien lisäksi puutuoteteollisuudesta jää laadukasta, uuden veroista sivuvirtamateriaalia. Sitä voidaan jatkojalostaa, ja käyttää uusiin tuotteisiin. Suomessa biopohjaiset kierrätysmateriaalit ja sivuvirtamateriaalit päätyvät yleensä energiakäyttöön. Se johtunee siitä, että Suomessa metsäisenä maana on totuttu, että uutta puumateriaalia on saatavilla. Vain hirsiä ja järeitä palkkeja on totuttu käyttämään uudelleen. Taloista puretut hirret ovat usein saaneet uuden elämän pienemmissä rakennuksissa. Nykyään liimapuupalkit ovat tulleet hirsien rinnalle, ja ne ovat kysyttyjä myös käytettyinä.

Tampereen yliopiston EU-rahoitteisessa Kiertopuu-hankkeessa on suunniteltu sekä teollisuuden sivuvirtamateriaalista että kierrätyspuusta uusia tuotteita. Hankkeessa on tehty tiivistä yhteistyötä alueen puutuoteteollisuuden sekä tuotteita tilaavien ja valmistavien tahojen kanssa. On todettu, että kuntasektori ja kolmas sektori ovat olleet kiinnostuneita kierrätys- ja sivuvirtamateriaalien käytöstä. Hankkeessa onkin suunniteltu kunnille ja seuratoimijoille runsaasti erilaisia tuotteita, joista osa on käytössä tai tulossa käyttöön.

Lamellihirren lyhyet hukkapätkät ovat taipuneet veikeiksi pyöreälinjaisiksi pöydänjaloiksi design-messuille ja tuotantoon. Massiivisen CLT-levyn turhaksi luokitellut oviaukot ovat muuttunut luontoon sijoitettaviksi opasteiksi, porteiksi ja penkeiksi kuten myös kodinkalusteiksi muun muassa vuoteiden ja ruokapöytien muodossa. Jopa nuhruinen kierrätysvaneri on saanut uuden elämän tyylikkäinä julkitilakalusteina.

Sivuvirroista ideoitiin myös kokonaisia rakennuksia. CLT-levyjen ovi- ja ikkuna-aukoista kehitettiin seinäkonsepti, joka perustuu pilari–palkkijärjestelmään, joka toimii luontevasti vapaa-ajan rakennuksissa. Konseptia sovellettiin Kuortaneen puutarhakylän mökkeihin ja rantasaunaan. Sama idea toimii myös torikatoksissa, bussipysäkeissä ja parvekkeissa. Hankkeessa huomattiin, että materiaalit, joita teollisuus kutsuu hukaksi, voi olla arkkitehdille suunnittelun lähtökohta. Kierrätys- ja sivuvirtamateriaali muuntui hankkeessamme moneksi ja kehittämispotentiaalia on valtavasti myös jatkossa. Hyvää ei kannata hukata vaan kehittää ja jatkojalostaa.

Suomessa on asetettu tavoite hiilineutraalista yhteiskunnasta vuoteen 2035 mennessä. Se lähestyy nopeasti. EU:n yhteinen tavoite on vuosi 2050. Vähähiilisyys pitää huomioida kaikissa tuotteissa ja toiminnoissa, että tavoitteeseen päästäisiin. Vähähiilisyyden rinnalla tuotteista pyritään tekemään korjattavia ja kierrätettäviä. Näin saadaan nostettua tuotteiden käyttöikää.

Virpi Palomäki, FT, dos
Anssi Kärki, arkkitehti
Marjut Nousiainen, muotoilija/sisustusarkkitehti
Tampereen yliopisto, Arkkitehtuurin yksikkö

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 1.6.2026.