On hyvin tiedossa, että Suomi tarvitsee talouteensa uutta potkua. Muiden Pohjoismaiden perävalot kajastavat enää vain pitkille suorille tultaessa. Mahdollisuuksia tarjoava kestävyyssiirtymäkin tarvitsee toteutuakseen menestyviä yrityksiä.
Kehityskulkuun pyritään tarttumaan monella rintamalla. Yksi konkreettisimmista on parlamentaarinen päätös panostaa vahvasti tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Tavoitteen (neljä prosenttia BKT:stä) kunnianhimotasoa kuvaa se, ettei vastaavaan ylletty edes Nokian voimavuosina.
Uskottavaan toteutukseen tarvitaan mukaan laajasti yrityskenttää, korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia – mieluiten tiiviissä yhteistyössä. Perinteisesti parhaiten julkisia panostuksia ovat hyödyntäneet suuret yritykset. Niillä on resursseja kehittää yhteistyötä korkeakoulujen kanssa ja myös lobata kehitysteemojaan rahoittajille.
PK-yrityksille tilanne on hankalampi. Omarahoituksesta on aina pulaa ja kun yrityksellä menee hyvin, kortilla on helposti myös avainhenkilöstön aika.
PK-yritysten näkökulmasta tutkimusyhteistyö voi olla myös liian hidasta ja kytkentä oman liiketoiminnan kehittämiseen jää tarkentumatta. Etelä-Pohjanmaalla näihin kysymyksiin on haettu sinnikkäästi ratkaisuja, ja ne olivat aikanaan myös Epanet-professuuriverkoston synnyttämisen taustalla. Pyrittiin luomaan täysin uudenlaista kulttuuria, jossa eteläpohjalainen vahva yrittäjyys voisi kipinöidä kasvua luovasti tutkimustiedon kanssa. Paljon hyvää onkin saatu aikaan, mutta uusia toimintamalleja kaivataan edelleen erityisesti PK-yritysten mukaan saamiseksi.
Tutkimustiedosta ei sinänsä ole pulaa ja sitä julkaistaan maailmalla alati kiihtyvällä tahdilla. Tietoa kuitenkin jatkojalostetaan yritystoiminnan ratkaisuiksi huonosti. Osittain tämä johtuu siitä, että korkeakouluissakin kannusteet ovat uuden tiedon tuottamisessa ja julkaisemisessa. Vaikka tutkimustiedon yhteiskunnallinen vaikuttavuus on ollut yliopistojen lakisääteinen tehtävä jo pidempään, varsinaiseksi tuloskriteeriksi sitä on ollut vaikea saada.
Yksittäiset tutkijat ovat liikkeissään kokonaisia organisaatioita notkeampia, ja tästä pyritään ottamaan hyöty seuraavaksi myös Seinäjoen yliopistoyhteisössä. Ajatuksemme on tarjota PK-yrityksille mahdollisuutta kokeilla toimintansa kehittämiseksi tutkijoista koostuvaa tukiryhmää. Suunnitelmana on koota Seinäjoella toimivien yliopistojen tuhansien tutkijoiden joukosta kunkin yrityksen kehittämistavoitteisiin osuva, 3–4 asiantuntijan ryhmä. Yrityksen liiketoiminnan kannalta tärkeisiin kysymyksiin ja mahdollisiin ratkaisuihin voi sukeltaa salassapitosopimuksen turvin heti. Tavoitteena ei ole luoda uusia tutkimus- ja kehittämisprojekteja. Jos hankkeita tarvitaan, ne voivat syntyä syventyvän vuorovaikutuksen kautta myöhemmin.
Yrityksen kehitysteemat voivat liittyä tuotekehitykseen, markkinointiin, tekoälyn hyödyntämiseen, logistiikan kustannusjahtiin tai mihin vaan, jossa tutkitusta tiedosta olisi hyötyä. Oppiminen on vastavuoroista. Tiedämme, että myös tutkijoita motivoi mahdollisuus kokea tutkimustiedon aito vaikuttavuus.
Nyt on juuri oikea aika kokeilla ja kehittää ennakkoluulottomia yrityslähtöisiä malleja, joilla PK-yritykset pääsevät mukaan tutkimustiedon jalostamiseen. Tutkimustieto on ’vain’ raaka-ainetta, joka vaikuttaa vasta kun se istutetaan oikean elämän kontekstiin.
Sami Kurki
johtaja
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti
Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 24.3.2025.