Ajankohtaista

Yritysten haasteet kehittämistoiminnassa – eteläpohjalaiset näkökulmat

Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys pyysi EPSI Rating Finlandia selvittämään, millaisia esteitä eteläpohjalaiset pk-yritykset kokevat kehittämistoimintaan osallistumisessa. Selvityksessä haastateltiin yhteensä 338 yrittäjää tai yrityksen edustajaa eri puolilta maakuntaa. Yritysten koko vaihteli pääosin viidestä viiteenkymmeneen työntekijään, mutta mukana oli myös tätä suurempia ja pienempiä toimijoita.

Haastattelut toivat esiin sekä ennakoitavissa olleita haasteita että uusia, yllättäviä näkökulmia. Yritykset voitiin jakaa seitsemään ryhmään sen mukaan, miksi ne eivät olleet osallistuneet kehittämistoimiin – erityisesti yhteistyöhankkeisiin ulkopuolisten toimijoiden, kuten korkeakoulujen kanssa.

Yritysryhmät kehittämisen esteiden mukaan

eteläpohjaiset yritykset ryhmiteltynä kehittämisen esteiden mukaan.

  1. Ei koeta tarvetta kehittämiselle 22%
    Yritykset ovat tyytyväisiä nykytilaan tai uskovat pärjäävänsä omin voimin ilman ulkopuolista tukea.
  2. Tiedon puute ja epävarmuus 26%
    Yrityksillä on halua kehittyä, mutta ne eivät tunne tarjolla olevia palveluita tai tukimuotoja. Ulkopuoliset yhteydenotot puuttuvat, eikä tietoa osata etsiä itse.
  3. Resurssipula (aika, raha, henkilöstö) 22%
    Kehittämiseen ei jää resursseja arjen kiireiden keskellä, vaikka kiinnostusta olisi.
  4. Kehittäminen omin voimin 6%
    Yritykset kehittävät toimintaansa itsenäisesti, eivätkä koe ulkopuolista tukea tarpeelliseksi.
  5. Skeptisyys ja epäluottamus 10%
    Taustalla voi olla huonoja kokemuksia tai epäluottamusta kehittämistoimijoita kohtaan. Joillain aloilla koetaan, ettei hankkeet sovellu omaan toimintaan.
  6. Muut syyt tai ei osaa sanoa 14%
    Osa yrityksistä ei osannut nimetä syytä osallistumattomuudelle tai mainitsi yksittäisiä esteitä.
  7. Haastattelusta kieltäytyneet (ei mukana taulukossa)
    Monet näistä yrityksistä suhtautuvat TKI-hankkeisiin epäilevästi. Esteinä korostuvat byrokratia, rahoituksen ehdot ja hankkeiden koettu soveltumattomuus. Mukana oli myös positiivisesti suhtautuvia yrityksiä, jotka tunnistavat TKI-hankkeiden hyödyt ja ovat valmiita osallistumaan jatkossa.

Kehittämishaluja löytyy

Yli puolet yrityksistä ilmoitti tähtäävänsä kasvuun – esimerkiksi liikevaihdon, asiakasmäärän tai markkina-alueen osalta. Näistä 20 % ei kuitenkaan tuntenut kehittämismahdollisuuksia tai oli epävarma, miten lähteä liikkeelle. Lisäksi 11 % ilmoitti, ettei heillä ollut aikaa kehittämiseen, vaikka halua olisi ollut.

Mielenkiintoista on, että myös ne yritykset, joilla ei ollut erityisiä kasvutavoitteita, olisivat valmiita kehittämään tuotteita, palveluita tai myyntiä, jos saisivat täyden tuen. Tämä kertoo laajasta kehittämishalukkuudesta, joka ei aina näy ulospäin.


Merkittävyyden ja vaikutuksen nelikenttäanalyysi

merkittävyydet ja vaikutusten nelikenttäanalyysi.

Analyysissä tarkasteltiin esteiden merkittävyyttä ja niiden vaikutusta osallistumishalukkuuteen:

  1. Korkea merkittävyys & korkea vaikutus (oikea yläkulma):
    Rahoituksen puute – Kehittämishalukkaille yrityksille kannattaa tarjota rahoitusneuvontaa ja avustuksia.
  2. Korkea merkittävyys & heikko vaikutus (vasen yläkulma):
    Ajan ja resurssien puute – Tarvitaan joustavia malleja ja ajankäytön tukea.
  3. Matala merkittävyys & korkea vaikutus (oikea alakulma):
    Osaamisen ja kumppaneiden puute – Tarjottava koulutusta ja verkostoitumismahdollisuuksia.
  4. Matala merkittävyys & heikko vaikutus (vasen alakulma):
    Epäselvät hyödyt – Viestintää tulee selkeyttää, jotta osallistumisen arvo hahmottuu.

Tiivistelmä yritysten näkemyksistä

Haastattelujen perusteella yritysten kehittämiseen liittyvät haasteet ja niihin liittyvät näkemykset voidaan jakaa kolmeen pääkokonaisuuteen. Ensimmäinen kokonaisuus liittyy esteisiin, jotka vaikeuttavat osallistumista kehittämistoimiin. Yritykset kokevat, etteivät ne saa riittävästi tietoa tarjolla olevista palveluista, ja viestintä koetaan usein epäselväksi. Hallinnolliset haasteet, kuten aktiivisen hallituksen puute, vaikeuttavat kehittämisen suunnittelua. Lisäksi ajan, rahan ja henkilöstön niukkuus estävät monia yrityksiä osallistumasta. Kehittäminen ei aina ole yrityksille strategisesti tärkeää, eikä sen hyödyt ole selkeästi näkyvissä. Skeptisyys ja (yrittäjä)kollegoiden kokemukset vaikuttavat asenteisiin, ja tukimuodot eivät aina vastaa yritysten tarpeita. Rahoituksen puute on myös merkittävä este.

Toinen kokonaisuus koskee sitä, millaista tukea yritykset toivovat. Yritykset arvostavat räätälöityä tukea, joka ottaa huomioon toimialan ja yrityksen kehitysvaiheen. Kehittämispalveluiden toivotaan olevan selkeästi viestittyjä ja helposti lähestyttäviä. Yritykset kaipaavat nopeita ja käytännönläheisiä ratkaisuja, eivät raskaita ja pitkiä hankkeita. Yhteisöllisyys ja vertaistuki ovat tärkeitä, ja kehittämisen toivotaan liittyvän selkeästi tulevaisuuden haasteisiin, kuten digitalisaatioon ja vihreään siirtymään.

Kolmas kokonaisuus kuvaa niitä hyötyjä, joita kehittämistoimintaan osallistuneet yritykset ovat kokeneet. Kehittäminen on auttanut kasvattamaan liiketoimintaa ja parantamaan prosesseja. Yritykset ovat saaneet selkeyttä strategisiin tavoitteisiin ja oppineet tunnistamaan kehityskohteita entistä paremmin. Osallistuminen on tuottanut konkreettisia tuloksia, kuten uusia ratkaisuja ja yhteistyöverkostoja, joista on ollut selkeää hyötyä arjessa.

Miten selvitys tulisi nähdä yritysten avustamisessa?

Selvitys osoittaa, että pk-yritysten kehittämishalukkuus on olemassa – mutta se ei aina pääse esiin. Esteet eivät useinkaan johdu haluttomuudesta, vaan tiedon, ajan, rahoituksen tai selkeiden toimintamallien puutteesta. Tämä tarkoittaa, että kehittämistoimien vaikuttavuutta voidaan merkittävästi parantaa, jos tukitoimet kohdistetaan oikein.

Yritysten tukemisessa tulisi huomioida erityisesti seuraavat asiat:

  • Tuki ei saa olla geneeristä. Yritykset kaipaavat kohdennettuja ratkaisuja, jotka sopivat heidän toimialaansa, kokoluokkaansa ja kehitysvaiheeseensa. ”Yksi koko kaikille” -lähestymistapa ei toimi.
  • Viestinnän on oltava selkeää ja konkreettista. Kehittämismahdollisuuksien esittelyssä tulee käyttää esimerkkejä, kertoa hyödyistä ymmärrettävästi ja varmistaa, että tieto on helposti löydettävissä.
  • Kehittämisen on oltava kevyttä ja käytännönläheistä. Pitkät ja raskaat hankkeet eivät houkuttele kiireisiä pk-yrityksiä. Sen sijaan nopeat, selkeästi rajatut interventiot voivat madaltaa osallistumiskynnystä.
  • Yhteisöllisyys ja vertaistuki ovat voimavara. Yritykset seuraavat toistensa esimerkkejä. Kun kehittämiseen saadaan mukaan innostuneita edelläkävijöitä, heidän kokemuksensa voivat rohkaista muita.
  • Tulevaisuusorientoitunut kehittäminen lisää kiinnostavuutta. Yritykset haluavat ratkaisuja, jotka auttavat vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin – kuten digitalisaatioon, vihreään siirtymään ja osaajapulaan.
  • Rahoitus ei ole vain resurssi, vaan mahdollistaja. Selkeä tieto tukimuodoista, kevyet hakuprosessit ja matala taloudellinen kynnys voivat avata ovia kehittämiseen monille yrityksille, jotka muuten jäävät ulkopuolelle.

Yhteenvetona:
Selvityksen tulokset eivät ole vain kuvaus nykytilasta – ne ovat suora kutsu kehittämistoimijoille, rahoittajille ja verkostoille miettiä, miten pk-yrityksiä voidaan tukea entistä vaikuttavammin. Kun esteet tunnistetaan ja tuki muotoillaan yrityslähtöisesti, kehittämisestä tulee aidosti saavutettavaa ja hyödyllistä. Tämä on avain koko alueen elinvoiman ja kilpailukyvyn vahvistamiseen.

Lisätietoja Matti Ehder-Gahm

Aiheeseen liittyvät artikkelit