Esa Härmälä esitteli huhtikuun puolessa välissä Metsämiesten Säätiön järjestämässä webinaarissa tuoreen raporttinsa, jossa hän pohtii metsiin liittyvien osin ristiriitaisten tavoitteiden yhteensovittamista. Tähän kirjoitukseen on koottu poimintoja raportista ja webinaarista.
Suomen metsävarat ja niiden kasvu on nykypäivänä paremmalla tasolla kuin edellisinä vuosikymmeninä ja -satoina. Metsien käyttö vuonna 2025 oli runsaat 70 miljoonaa kuutiometriä puuta, mikä on noin 70 % vuotuisesta kasvusta. Suomi on metsänhoidon mallimaa: hyvän metsähoidon seurauksena metsien hiilivaranto ja hakkuut voivat kasvaa samanaikaisesti.
”Suomi on etuoikeutetussa asemassa useimpiin muihin maihin verrattuna siinä, että hyvinvointimme perusta on uusiutuva luonnonvara… Muualla meitä siitä kadehditaan. Vain me itse näemme siinä ongelman”, Härmälä toteaa.
Suomen keskeisen teollisuudenalan raaka-aine on uusiutuva
Härmälä vertaa Suomen tilannetta Saksan, Norjan ja Ruotsin tilanteeseen: Saksan talous nojaa autoteollisuuteen ja Norjan talous öljynjalostukseen. Näitä toimialoja ei pyritä rajoittamaan; sen sijaan pyritään kehittämään innovaatioita, joilla näiden alojen ympäristöhaittoja voitaisiin vähentää. Ruotsissa tilanne on sama elintärkeän metallinjalostuksen suhteen. Suomen metsäsektori poikkeaa näiden maiden keskeisistä teollisuudenaloista siinä suhteessa, että se perustuu uusiutuvaan raaka-aineeseen.
Suomessa käydään keskustelua metsien käytön rajoittamisesta EU:n ilmasto- ja ympäristönsuojelutavoitteisiin pääsemiseksi. Tämä osoittaa, että metsäsektorin kansantaloudellista merkitystä ja roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa ei Suomessa ymmärretä.
Metsiin perustuva arvoketju on edelleen yksi Suomen harvoista globaaleista kilpailueduista. Sen kansantaloudellinen merkitys on Suomessa suurempi kuin missään muussa EU-maassa. Alan työllistävä vaikutus on suuri nimenomaan harvaan asutulla alueella, jossa pienet ja keskisuuret perheyritykset ovat merkittäviä metsänhoidon ja urakoinnin työllistäjiä. Teollisuuden työpaikoista 14 % on metsäteollisuudessa, mutta joissakin maakunnissa osuus on yli kolmannes.
Puuperäiset polttoaineet ovat Suomen tärkein primäärienergian lähde – kaukolämmöstä lähes puolet tuotetaan puupolttoaineilla. Tämä on tärkeää huoltovarmuuden kannalta. Metsäteollisuuden käyttämistä raaka-aineista kolme neljäsosaa on kotimaisia. Suomessa on yli 600 tuhatta metsänomistajaa ja noin 60 % Suomen metsistä on yksityisten metsänomistajien omistuksessa. Yksityismetsät kattavat 80 % teollisuuden puuntarpeesta. Metsistä lähtevän arvoketjun verotulot ovat merkittäviä.
Härmälän mukaan metsäteollisuuskapasiteetin massiivinen sulkeminen johtaisi koko Suomen tasolla “Kymenlaakso-ilmiön” laajenemiseen ja kansalliseen köyhtymiseen. Jos alan kilpailukyky heikkenee, seurauksena ei ole vain yksittäisten laitosten alasajo, vaan arvoketjun kuihtuminen, investointien valuminen ulkomaille ja laajamittainen rakennemuutos.
Ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta Suomessa ei ole perusteita hakkuiden rajoittamiseen, kunhan hakkuissa pysytään vuotuisen kasvun alapuolella. Vastaava johtopäätös on tehty Ruotsissa kansallisessa ilmastotavoiteselvityksessä. Ilmaston kannalta hakkuiden rajoittaminen Suomessa olisi lyhytnäköistä, koska se johtaisi erittäin todennäköisesti ns. hakkuuvuotoon eli puunkorjuun lisäämiseen sellaisissa maissa, joissa metsänhoito ei ole Suomen tasolla. Metsien hiilinielujen kannalta tärkeintä on pysäyttää metsäkato globaalisti.
Metsien suojelun osalta Härmälä toteaa, että Suomen metsäluonnon tila on kansainvälisissä vertailuissa hyvä ja osin paraneva. Monimuotoisuuskin on hyvällä tasolla, jos sitä tarkastellaan seudullisella tasolla eikä metsäkuvioittain. Metsien kehitys on 2000-luvulla ollut suotuisaa uudistuneen metsänhoidon, parantuneen tietämyksen ja muuttuneen asenneilmaston ansiota. Yli 90 % Suomen metsistä on sertifioitu. Ilmaston lämmetessä metsätuhoriskit lisääntyvät ja näitä voidaan estää ja metsien terveyttä parantaa metsänhoitotoimin. Ennallistamisasetusta pitäisi soveltaa niin, että metsäsektorin kehitysmahdollisuuksia ei rajoiteta.
Ilman toimivaa arvoketjua Suomella ei ole resursseja ennallistamiseen, monimuotoisuustoimiin tai uusien ohjausmekanismien, kuten luonnonarvokaupan, kehittämiseen. Tulevaisuudessa tulee pitää huolta siitä, että myös perittyjä talousmetsiä hoidetaan hyvin ja että alalle saadaan osaajia. Luonnonarvokaupan kohteeksi ei ainakaan alkuvuosina tulisi hyväksyä talousmetsiä.
Elinvoimainen metsäsektori on osa ratkaisua, ei ongelma
Ilmastopoliittisesti olennaista ei ole metsien hiilivarasto, vaan puutuotteiden kyky korvata fossiili-intensiivisiä materiaaleja. Metsien tuottama raaka-aine on uusiutuvaa ja se on strategisessa asemassa pyrittäessä hiilineutraaliin maailmaan. Fossiilisten raaka-aineiden korvaaminen uusiutuvilla raaka-aineilla on keskeinen ratkaisu, joka tukee ilmastonmuutoksen vastaisia toimia. Maailma siis tarvitsee uusiutuvia puupohjaisia ratkaisuja korvaamaan fossiilisia raaka-aineita.
Selluteollisuus luo erinomaisen pohjan sille, että EU:n kemianteollisuus pystyy siirtymään fossiilisista uusiutuviin raaka-aineisiin. Uudet biopohjaiset tuotteet voivat perustua tulevaisuudessa pääosin selluprosessille.
Sahateollisuuden kilpailukyky voidaan turvata edistämällä puurakentamista myös vientimaissa. Teknisesti puu voi korvata useissa kohteissa kilpailevat materiaalit, kuten betonin ja teräksen. Puurakentaminen ja pitkäikäiset puutuotteet sitovat hiiltä vuosikymmeniksi ja samanaikaisesti korvaavat fossiilipohjaisia, korkean hiilijalanjäljen materiaaleja.
Saha- ja selluteollisuudella on kohtalonyhteys: puun hankinta on integroitua, puun eri osat menevät eri tarkoituksiin. Sahateollisuus siis tarvitsee kannattavaa selluteollisuutta – ja toisinpäin.
Tekstin on koostanut Mervi Rajahonka
Puurakentamisen kiertotalouden ekosysteemin brändäys -hanke, Vaasan yliopisto
Lähde: Härmälä, E. (2026). Niin metsä vastaa kuin…Miten Suomen metsätalous ja -teollisuus pidetään maailman huipulla.
Webinaari ja raportti löytyvät Metsämiesten Säätiön verkkosivuilta: Metsätalouden ja metsäteollisuuden menestymisen reunaehdot Suomessa -webinaari 15.4.2026 – Metsämiesten Säätiö
