Puutuoteteollisuus ry:n PuuLoop-hankkeen 24.3.2026 järjestämässä webinaarissa Teoriasta käytäntöön kerrottiin ajankohtaista tietoa rakennusmateriaalien kierrätyksestä.
EU:n lainsäädännössä tavoitellaan, että 80 % biopohjaisista rakennusmateriaaleista olisi neitseellisiä ja 20 % kierrätysmateriaaleja. Suomessa ollaan kaukana tästä, sillä meillä kierrätysmateriaaleja käytetään lähinnä vain erilaisissa piloteissa ja kokeiluissa. PuuLoop-hankkeen tekemän yrityskyselyn mukaan yritykset eivät ole kiinnostuneita käyttämään kierrätysmateriaaleja. Kierrätysmateriaalien käytön vuoksi ei olla valmiita tekemään muutoksia omassa tuotannossa. Niiden pitäisi muistuttaa neitseellisiä materiaaleja ja olla suoraan käytettävässä muodossa.
Uudenmaan kiertotalouslaakso vauhdittamassa purkujätteen kierrätystä
Pipsa Salolammi Uudenmaan liitosta kertoi rakentamisen kiertotalouden tilannekuvasta Suomessa sekä Uudenmaan kiertotalouslaakson toiminnasta ja tavoitteista. Hänen mukaansa rakentaminen muodostaa 30–40 % CO2-päästöistä, joten se on merkittävä toimiala pyrittäessä vähentämään päästöjä. Tilastojen mukaan Suomen purkujätteestä kierrätetään 2,4 %. EU:n keskiarvo on 11,8 %, joten Suomi on kaukana takamatkalla viimeisten maiden joukossa. Betoni muodostaa suurimman massan purkujätteestä 72 %:n osuudella. Puun osuus on 11 % ja sekalaisen jätteen osuus 7 %. Metallin osuus on vain 3 %.
Suurimmat hidasteet kierrätysmateriaalin käytön lisääntymiselle ovat laajat globaalit arvoketjut, monimutkaiset sääntelykehykset sekä muuttuva lainsäädäntö velvoitteineen. Esimerkiksi tuotehyväksyntään liittyvä lainsäädäntö ja käytännöt sekä jätelainsäädäntö vaikeuttavat kierrätysmateriaalien käyttöä. Toimintaa ohjaavat vahvasti vanhat lineaariset arvoketjut, jotka ovat muodostuneet vuosikymmenten aikana.
Muutokseen tarvitaan mukaan koko arvoketju tilaajista suunnittelijoihin, urakoitsijoista rakennusvalvontaan ja muihin viranomaisiin. Rakennusalan kiertotalouden eteneminen edellyttää, että kierrätysmateriaalin käyttö huomioidaan jo tarjouspyyntövaiheessa, sillä jos kierrätysmateriaalien käyttöä ei ole huomioitu tilausvaiheessa, sitä ei tulla huomioimaan myöskään seuraavissa vaiheissa. Suunnittelijat ovat myös avainasemassa, sillä purettavuus ja uudelleenkäytettävyys pitää huomioida jo suunnitteluvaiheessa. Vaaditaan myös organisaatioiden johdon sitoutumista, sillä uudenlaisen toimintatavan käyttöönotto ei onnistu ilman johdon sitoutumista. Myös rakennusvalvonta ja urakoitsijat ovat keskeisessä roolissa kiertotalousratkaisujen käytännön toteuttamisessa ja valvonnassa.
Kierrätysmateriaalien saanti on yksi pullonkaula, joka estää käytön lisääntymistä. Kierrätysmateriaalin markkinat toimivat eri tavalla kuin neitseellisen materiaalin markkinat. Materiaalien saatavuus on rajallista, ja haluttuja tuotteita ei ole välttämättä saatavilla tai niiden etsiminen vie aikaa ja resursseja. Uudenmaan kiertotalouslaakson toimesta on avattu rakennusosapankki, joka osittain helpottaa materiaalien saatavuusongelmaa. Se toimii edelläkävijänä ja mallina, miten kierrätettävän rakennustavaran markkinoita voi kehittää ja mitä toimenpiteitä se vaatii.
Purkupilotti – mitä siitä opittiin
PuuLoop-hankkeessa toteutettiin purkupilotti, jossa perehdyttiin konkreettisesti purkamisen ja materiaalien irrottamisen eri vaiheisiin. Purettava kohde oli vanha hirsirakenteinen omakotitalo, joka oli verhoiltu laudalla. Pilotissa haluttiin selvittää, miten rakennus pitää purkaa, että mahdollisimman suuri osa materiaaleista säilyy uudelleen käytettävänä. Ennen purkua tehtiin ennakkokartoitus, jossa käytiin läpi purettavan kohteen materiaalit ja arvioitiin niiden määrät laser-keilauksella.
Seuraavat vaiheet olivat itse purku, joka toteutettiin osittain konepurkuna ja osittain käsityönä. Tämän jälkeen materiaalit lajiteltiin tontilla ensin 6 luokkaan, mutta lopulta 7 luokkaan, sillä lajittelussa tuli esiin materiaaleja, joita ei kannattanut irrottaa toisistaan tontilla. Purkumateriaali siirrettiin lajittelukeskukseen, jossa ne lajiteltiin uudestaan 8 luokkaan. Huonot osat, naulat ja ruuvit poistettiin lajittelukeskuksessa. Materiaalille tehtiin myös lujuustestaus ja tekninen kelpoisuuden arviointi sekä laboratoriotestauksia. Pilotista kerättiin koko ajan dataa, jonka kautta toimintaa voidaan dokumentoida.
Pilotista opittiin, että konepurku nopeuttaa purkua eikä vahingoita materiaalia juurikaan enempää kuin käsin purku. Keskeistä purussa on koneen käyttäjän osaaminen. Materiaaleja ei kannata lajitella tontilla kuin 3 luokkaan, sillä ne pitää joka tapauksessa lajitella uudestaan lajittelukeskuksessa kuljetuksen jälkeen. Näin vähennetään työvaiheita. Esiin nousi myös ohjeistuksen ja dokumentoinnin tärkeys.
Kierrätyspuun potentiaaliset markkinat
Oskar Korkman esitti markkinakatsauksen kierrätyspuun potentiaalisista markkinoista Suomessa. Hänen mukaansa kierrätyspuulle ei toistaiseksi ole muodostunut markkinaa. EU:n säädösten mukainen 20 %:n osuus kierrätettyä biopohjaista materiaalia ei toteudu Suomessa. Purkumateriaalien siirtyminen markkinoille ja niiden saatavuus ei ainakaan toistaiseksi toimi Suomessa.
Erilainen sääntely, standardit ja käytännöt esimerkiksi laatuluokittelu toimivat tällä hetkellä markkinoiden syntymisen esteenä. Myös hinta muodostuu korkeaksi verrattuna neitseelliseen materiaaliin. Korkmanin mukaan markkinoiden syntymiseen vaadittaisiin, että purkumateriaaleilla olisi riittävä saatavuus. Sääntelyn pitäisi tukea markkinoita eikä päinvastoin. Standardien ja käytäntöjen sekä laatu- ja luokittelujärjestelmien pitäisi olla yhteneviä. Myöskään hinta ei saisi muodostua neitseellistä materiaalia kalliimmaksi. Kierrätysmateriaalin käytöstä pitäisi syntyä lisäarvoa kaikille osapuolille, ja toiminnan pitäisi olla helppoa asiakkaille.
Alussa olisi hyvä olla selkeitä sovelluksia ja suunnannäyttäjiä, joista voi ottaa mallia. Näin syntyneet referenssit ohjaavat toimintaa ja osoittavat mitä kaikkia vaiheita kierrätyspuun käytössä pitää ottaa huomioon. Purkumateriaalin kierrättämiseen voisi erikoistua toimijoita, sillä tarvitaan materiaalin välittäjiä, ja logistiikka pitää saada toimimaan.
On myös huomioitava, että kierrätyspuu ei ole yksi markkina, vaan monta markkinaa ja erilaisia ansaintamalleja. Ei ole myöskään yhtä selkeää arvolupausta vaan arvo muodostuu eri tavoin. Rakennusala on konservatiivinen toimiala, jossa kierrätyspuu kilpailee samoilla markkinoilla neitseellisen puun kanssa. Hintataso vaikuttaa siihen, miten paljon kierrätyspuuta voidaan käsitellä, mikä taas vaikuttaa markkinoiden muodostumiseen. Tällä hetkellä sääntely ei ole riittävän tiukkaa, että se ohjaisi kierrätyspuun käyttöön.
Lähteitä:
PuuLoop-hankkeen kiertotalouswebinaari 24.3.2026
https://www.youtube.com/watch?v=a5SntlnKBUU
https://puutuoteteollisuus.fi/images/pdf/puujatevirrat-ja-kierratyspuun-potentiaali-suomessa.pdf
https://puutuoteteollisuus.fi/images/pdf/kierratettyjen-puutuotteiden-markkinatutkimus.pdf
Tekstin kokosi: Virpi Palomäki, Tampereen yliopisto, arkkitehtuuri
Puurakentamisen kiertotalouden ekosysteemin brändäys -hanke
