Kotiseutu ymmärretään usein paikaksi, jossa ihminen on syntynyt ja elänyt lapsuutensa tai suurimman osan elämäänsä. Kotiseutu on silti paljon muutakin. Kotiseutuun kuuluvat kaikki ne paikat ja tapahtumat, jotka ovat ihmiselle merkityksellisiä. Tunneside kotiseutuun syntyy kokemusten perusteella. Niitä kertyy jokaiselle koko elämän ajan.

Suomen Kotiseutuliiton mukaan kotiseututyö on paikallisten ominaispiirteiden ja sosiaalisten verkostojen vaalimista ja kestävää kehittämistä. Kotiseututyöllä vaikutetaan tärkeäksi koettujen paikkojen tulevaisuuteen ja oman lähiyhteisön, kuten kotikylän, hyvinvointiin. Kylien kehittäminen ja kotiseututyö kietoutuvat lujasti yhteen. Esimerkiksi kylähistorian kirjoittaminen voi olla alkusysäys moninaisille luontoon, rakennettuun ympäristöön tai paikalliskulttuuriin liittyville kehittämishankkeille.

Ihmisten kokemukset siitä, miten meillä päin eletään, syödään, puhutaan, liikutaan ja käydään töissä, ovat kaikki osa kotiseudun kokemista. Usein ihmisistä tuntuu, että oman paikallisyhteisön ulkopuolelta tulee monenlaisia muutosvaatimuksia ja -paineita. Parhaimmillaan kotiseututyö edistää yhteisöjen ja yksilöiden kykyä vastata eteen tuleviin muutoksiin. Oleellista on, että paikallisyhteisöissä ihmiset tuntevat, että heidän kotiseutukokemuksillaan, tarinoillaan ja toiminnallaan on merkitystä. Kestävä paikallisyhteisö kykenee paitsi vahvistamaan paikallisten kotiseutusuhdetta myös synnyttämään uusille tulijoille kotoisuuden ja kuulumisen kokemuksia. 

Omasta lähiympäristöstään kiinnostuneet ihmiset ovat kotiseututyön kantava voima. Kaikki paikallisten yhdistysten toiminta, jolla vahvistetaan asukkaiden osallisuutta ja hyvinvointia, edistetään elinkeinotoimintaa tai kotiseudun arvon säilymistä, on kotiseudun kestävää kehittämistä. Kulttuurisesti kestävä kotiseudun kehittäminen ei tarkoita kehityksen jarruttamista, vaan koeteltujen toimintatapojen säilyttämistä.

Kulttuurinen kestävyys edellyttää paikallisten elämäntapojen ja perinteiden tuntemusta sekä kokemuksellisuuden arvostamista. Perinteet eivät synny sattumalta. Ne ovat kehittyneet ja säilyneet sukupolvien ketjussa, koska ovat tarjonneet toimivia ratkaisuja yllättäviinkin tilanteisiin. Perinteet vahvistavat yhteisön kykyä selvitä muutoksista. 

Paikallisyhteisöjen muutoskestävyys on pitkälti niiden omissa käsissä. Ne eivät jousta ja mukaudu tahdottomina ulkoapäin tuleviin muutoksiin. Paikallisyhteisöjen on huolehdittava omista vahvuuksistaan ja erityislaadustaan. Keskinäisriippuvuuden lisääntyessä myös ajattelun ja toiminnan vaikutukset ulottuvat kuitenkin aina paikallista yhteisöä laajemmalle. Kestävyyden käsite ei ole täydellinen ilman paikallisesti hahmottuvaa kestävyyden sisältöä.

projektipäällikkö Timo Suutari
väitöskirjatutkija Jaakko Mäntylä
väitöskirjatutkija Matti Mäkelä

Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 16.10.2023.

Lisää aiheesta oppaassa: Kotiseutu kestäväksi. Kotiseudun kehittämisen opas

Piirros Marjo Nygård