Suomessa on paljon ongelmia taloudessa ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Lataamme paljon odotuksia yritysten kasvuun, kykyyn luoda uutta ja työllistää ihmisiä. Silti reseptit talouskasvun käynnistymiseen sekä yritysten ja julkisen hallinnon uudistuksiin näyttävät olevan vähissä. Vastauksia ei tunnu löytyvän.
Tarvitsemme muutosta toimintatavoissa ja arkisessa työskentelyssä. Ylhäältä alas ohjatut keinot uudistumiseen eivät enää toimi – ainakaan, jos haluamme synnyttää jotain todella uutta tai pyrkiä jossakin maailman parhaaksi.
AI-Finland nimesi vuoden 2025 tekoälytutkijaksi professori Pekka Abrahamssonin Tampereen yliopistosta. Hän sanoo rakentavansa tekemisen kulttuuria, jossa uusia ideoita kokeillaan matalalla kynnyksellä. Hän näkee professuurinsa harvinaisena työnä, koska siinä voi oikeasti pyrkiä maailman parhaaksi. Ja mikä tärkeintä, hänen mukaansa on uskallettava ottaa riskejä ja seurata myös sellaisia ideoita, jotka herättävät enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Mielestäni Abrahamsson kiteyttää hienosti uudistumisen ongelmakohdan Suomessa. Uutta ei synny, koska keskitymme liikaa ja jääräpäisesti vastauksiin ja oikeiden vastausten nopeaan löytämiseen. Nopeat vastaukset tuovat latteita ja pieniä korjauksia, eivät todellisia uudistuksia.
Me kaikki osaamme etsiä vastauksia, mutta todellinen oivallus syntyy silloin, kun pysähdymme kysymään. Jo Sokrates korosti, kuinka kysymykset vievät ajattelua eteenpäin mutta liian nopeat vastaukset voivat pysäyttää uuden löytämisen. Aina ei siis ole tärkeää löytää heti oikeaa vastausta.
Tärkeää on rakentaa ajattelua, joka avaa uusia näkökulmia ja herättää lisää kysymyksiä. Parhaat ideat syntyvät uteliaisuudesta, yhteisestä keskustelusta ja siitä, että uskallamme pohtia, mitä jos ja miksi ei. Lisäksi on hyvä muistaa, että hyvät kysymykset avaavat, ja vastaukset puolestaan vievät eteenpäin.
Jos siis kysymykset auttavat, miksi emme sitten kysy?
Kysymyksiin perustuvia oivalluksia vaikeuttaa se, että aivomme on viritetty hakemaan selkeyttä. Kun eteen tulee kysymys, syntyy ”aukko”, jonka aivot haluavat täyttää. Vastaus tuo mielenrauhaa ja tunteen, että tehtävä on suoritettu loppuun. Moni myös pelkää, että kysyminen tarkoittaa tietämättömyyttä. Erityisesti Suomessa, missä osaaminen ja varmuus liitetään asiantuntijuuteen, kysyminen tuntuu riskiltä: jos kysyn, muut huomaavat, etten tiedä.
Nykyiset työtavat korostavat vastuksia. Hyvä vastaus nähdään onnistumisen mittarina: tilanne on valmis ja hallinnassa. Tämä rajoittaa uuden keksimistä, koska ajatukset ovat ”oikean” vastauksen synnyttämisessä, eivät uusien asioiden miettimisessä. Kysymykset liitetään usein keskeneräisyyteen, mikä tuntuu epämukavalta.
Hyvät vastaukset helpottavat päätöksiä. Arjessa vastauksen saaminen auttaa eteenpäin. Epävarmuus loppuu täsmälliseen vastaukseen. Tilanne on tällöin hyvä, mutta ongelma on, ettei mitään uutta ole tällöin keksitty. Hyvä kysymys voi tuoda esiin piileviä ongelmia tai vaihtoehtoja, joita ei ole ajateltu.
Nykymenosta ulospääsy edellyttää, että tunnistamme entistä paremmin, milloin on kysymysten aika ja milloin vastausten. Kysymykset auttavat, kun tilanne on epäselvä, vaihtoehtoja on paljon tai halutaan haastaa oletuksia. Vastaukset vuorostaan ovat tarpeen, kun pitää tehdä päätöksiä, rajata vaihtoehtoja tai siirtyä eteenpäin.
Sovitaan siis työpaikoilla, haetaanko ymmärrystä vai suuntaa. Jos tavoite on ymmärtää, kysymyksiä voi olla enemmän kuin vastauksia. Jos tavoite on päättää, vastauksia pitää lopulta löytyä, mutta vasta hyvien kysymysten kautta.
Lopuksi vielä mainos. Yliopistot ovat maailman parhaita kumppaneita yrityksille uutta luovien kysymysten löytämiseksi.
Olli-Pekka Viinamäki
johtaja
Seinäjoen yliopistokeskus
Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 9.2.2026.