Ruokahävikkiin suhtaudutaan Euroopassa hyvin eri tavoin. Eurostatin mukaan ruokaketjuissa syntyy vuosittain noin 130 kg hävikkiä asukasta kohden. Luku kattaa koko ketjun alkutuotannosta kauppaan, ravintoloihin ja kotitalouksiin. Kotien ruokahävikki on 54 % kaikesta syntyvästä hävikistä. Maiden väliset erot ovat huomattavia: vuonna 2023 hävikki vaihteli Slovenian 68 kilosta Kyproksen 286 kiloon asukasta kohden. Suomessa määrä on noin 115 kg/asukas. Luku on hieman EU-keskiarvoa matalampi, mutta silti merkittävä osa syömäkelpoisesta ruoasta päätyy meilläkin roskiin, vähentämisen varaa siis on.
Alankomaissa hävikki mitataan gramman tarkkuudella. Maa tekee säännöllisiä jäteseulontoja ja raportoi kotitalouksien vuosittaisen hävikin täsmällisesti: vuonna 2022 kotitalouksien hävikiksi mitattiin 33,4 kg/hlö. Italiassa vahvuutena on perinne, jossa tähteet hyödynnetään luontevasti uusiksi aterioiksi, sellaisia voivat olla vaikka pizza tai arancinit, eilisen risotosta tehdyt friteeratut pallot. Italia oli myös ensimmäinen EU-maa, joka sääti erillisen ruokahävikkilain. Sen ansiosta syömäkelpoisen ruoan lahjoittaminen on maassa helppoa, edullista ja hallinnollisesti kevyttä.
Kyproksella koetaan kunnia-asiana, että ruoka ei lopu pöydästä. Kun turismi on yksi maan talouden tukipylväistä, maassa valmistetaan tarjottavaa usein enemmän kuin tarpeeksi, ja ongelmaksi muodostuvat korkeat hävikkimäärät: kotitaloudet tuottavat noin 48 000 tonnia ja ravintolat yli 110 000 tonnia hävikkiä vuodessa.
Nämä esimerkit konkretisoituivat Green and Sustainable Food Educators -hankkeessa, jossa kumppanit eri puolilta Eurooppaa vaihtoivat kokemuksiaan. Samalla kasvoi ymmärrys siitä, kuinka monenlaisia ratkaisuja ruokahävikin vähentämiseen löytyy.
Hävikkiä pienennetään mm. sivuvirtoja hyödyntämällä, lahjoitusverkostoilla, kuluttajien valintoihin vaikuttamalla tai luovalla ruoanvalmistuksen pedagogiikalla. Löysimme hienoja esimerkkejä innovaatioista kaikkialta Euroopasta: Alankomaissa PeelPioneers jalostaa mehupuristuksen appelsiininkuoret uusiksi raaka-aineiksi, kuten ravintokuiduksi, aromeiksi ja eläinrehuksi.
Italiassa Magazzini Sociali ja Food Bank keräävät ylijäämäruokaa laajoilla lahjoitusverkostoilla, ja lainsäädäntö mahdollistaa esimerkiksi hävikkileivän panemisen olueksi.
Suomessa Fiksuruoka.fi ohjaa valmistajien ja kauppojen ylijäämäeriä kuluttajille verkkokaupan kautta ja on säästänyt jo yli 13 miljoonaa kiloa ruokaa.
Puolassa Krakow City Farm yhdistää kaupunkiviljelyn, kompostin ja lyhyet ruokaketjut: biojätteestä syntyy ravinne paikallisille vihanneksille, ja sato jaetaan suoraan kuluttajille ilman varastointihävikkiä.
Lisäksi yli 1300 kokkia on vastannut kansainväliseen The Chefs’ Manifesto -haasteeseen, jossa raaka-aineet käytetään kokonaan ja rakennetaan kasvipainotteisempia, hävikkiä vähentäviä annoksia.
Hankkeessa nousi esiin selkeä viesti: muutos ei synny yhdestä toimenpiteestä, vaan uudesta tavasta ajatella ruokaa. Kestävä ruokakasvatus yhdistää tiedon, kokemuksen ja innostuksen tavalla, joka tuntuu omakohtaiselta. Tätä varten laadimme avoimen materiaalipaketin opettajille ja kouluttajille: digitaalisia oppimismateriaaleja, käytännön oppaita, sesonki- ja hävikkikalenterin sekä videosarja eri maiden esimerkeistä. Kestävä muutos vaatii tietoa, jota voi käyttää suoraan arjessa – ja ihmisiä, jotka osaavat rohkaista toisia toimimaan.
Ei siksi, että kestävyys olisi pakko, vaan siksi, että tulevaisuus voi olla parempi meille kaikille.
Professori Anu Hopia, projektiasiantuntija Nanna Rintala, projektityöntekijä Julia Talvitie
Turun yliopisto / Green and Sustainable Food Educators – Erasmus+
Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 23.3.2025.