Työelämässä elää sitkeä ajatus siitä, että osaaminen päivittyy työn ohessa. Ajatus on kiinnostava ja kertoo, kuinka vahvasti luotamme arjen hoitavan oppimisen puolestamme. Työ opettaa tehokkaasti sen, mitä jo teemme. Se ei juuri valmista siihen, mitä seuraavaksi pitäisi osata.
Aikanaan ammattitaito siirtyi mestarilta kisällille ja oppipojalle, eli tekemällä ja seuraamalla. Teollistuminen muutti tämän: tuotanto piti standardoida ja osaaminen varmistaa järjestelmällisesti. Syntyi koulutusjärjestelmä, jonka tehtävä oli varmistaa, ettei osaaminen ollut vain yksittäisten ihmisten varassa.
Nyt elämme uudenlaista murrosta. Teknologia kehittyy, markkinat järjestäytyvät uudelleen ja työn sisällöt muuttuvat nopeasti. Työura ei ole enää putki, jossa koulutuksen jälkeen “valmistutaan valmiiksi”. Ilman tietoista uudistumista voi huomata olevansa erinomainen eilisen ongelmien ratkaisija.
Tutkimus organisaatioiden uudistumiskyvystä on tässä varsin yksimielinen: menestyminen edellyttää kykyä irrottautua vanhoista toimintamalleista ja tarkastella osaamista suhteessa muuttuvaan ympäristöön. Työssä tapahtuva oppiminen vahvistaa helposti olemassa olevia käytäntöjä. Siksi menestyvät organisaatiot rakentavat oppimisen rakenteita arjen rinnalle. Teknologia-alan murros on tästä hyvä esimerkki: osa yrityksistä uudisti kilpailukykynsä panostamalla määrätietoisesti henkilöstön osaamiseen ja kulttuuriin. Toiset jatkoivat kuten ennen – ja jäivät jälkeen.
Oppiminen on strateginen kysymys. Se on kilpailutekijä, ei harrastus tai pelkkä henkilöstöhallinnon toimenpide. Osaaminen ei päivity automaattisesti kiireessä, vaan vaatii pysähtymistä ja näkökulmia työyhteisön ulkopuolelta.
Vaasan yliopiston Liiketoiminnan kehittämisen maisteriohjelmassa tämä näkyy konkreettisesti. Työn ohessa opiskelevat asiantuntijat tuovat mukanaan vuosien kokemuksen ja todelliset työelämän haasteet. Opinnoissa niitä tarkastellaan tutkimusperustaisesti strategian ja johtamisen näkökulmista. Syntyy osaamisen vaihtoa molempiin suuntiin.
Välillä on pakko ihan pysähtyä ihmettelemään, miten yhteen huoneeseen voi mahtua niin paljon kokemusta ja monipuolista osaamista.
Opinnoissa pyritään ratkomaan todellisia kehityshaasteita. Viime keväänä opiskelijat tekivät strategisia kehitysehdotuksia muun muassa Härmän Kylpylälle ja PowerParkille. Osa ideoista johti siihen, että opiskelijoita pyydettiin mukaan työstämään ehdotuksia käytännössä. Kun osaaminen ja rohkeus kohtaavat, syntyy konkreettisia tuloksia.
Työssäkäyvät opiskelijat ovat työnantajilleen todellisia helmiä, joiden sitoutuminen osaamisen päivittämiseen on hyödyllistä myös työyhteisölle. Tutkitusti tiedämme, että osaaminen uudistuu parhaiten silloin, kun oppimista arvostetaan ja siihen rohkaistaan. Kun työntekijä kouluttautuu tai organisaatio tekee yhteistyötä oppilaitoksen kanssa, osaaminen ei jää vain yksilölle. Se siirtyy työyhteisöön, keskusteluihin ja käytäntöihin. Usein syntyy uusia toimintamalleja ja innovaatioita.
Yliopistot tarjoavat monenlaisia tapoja päivittää osaamista: tutkinto-opiskeluna, avoimen yliopiston ja kesäyliopistojen kursseilla, TKI-hankkeiden työpajoissa tai tekemällä yhteistyötä koulutusohjelmien kanssa. Olennaista on päättää, kuinka pidämme huolta omasta ja organisaatiomme osaamisesta.
Opiskelu ei siis lopu, kun työelämä alkaa. Usein se alkaa silloin uudella tavalla – tietoisempana ja tavoitteellisempana. Mikä on sinun tavoitteesi?
Hakuaika Vaasan yliopiston liiketoiminnan kehittämisen maisteriohjelman monimuotokoulutukseen on 10.- 24.3.2026.
Maria Raatikainen, Heini Pensar ja Elina Hirvonen
Kirjoittajat ovat koulutuksen kehittäjiä Vaasan yliopistosta ja vastaavat Liiketoiminnan kehittämisen maisteriohjelman toteuttamisesta Seinäjoella ja Kokkolassa.
Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 9.3.2026.