Moni kunta etsii uusia keinoja turvata arjen palvelut ja vastata kasvaviin hyvinvointitarpeisiin. Mutta yksi toimijaryhmä jää usein varjoon: yhteiskunnalliset yritykset. Yhteiskunnallisella yrittäjyydellä ei ole Suomessa erityistä oikeudellista asemaa; sen sijaan se ymmärretään tapana harjoittaa liiketoimintaa, jolla on jokin yhteiskunnallinen tai ekologinen tavoite. Yritykset käyttävät valtaosan voitoistaan valitsemiensa yhteiskunnallisten tavoitteiden edistämiseen, ja ne voivat toimia muun muassa yhdistyksenä, säätiönä, osakeyhtiönä tai osuuskuntana.
Kuntajohtajien haastattelut tuovat esiin, että yhteiskunnallisen yrittäjyyden idea koetaan lupaavaksi, mutta käsitteestä ei oikein saada otetta. Kuntajohtajat nostivat esiin monia alueita, joissa yhteiskunnallisilla yrityksillä olisi valtavasti annettavaa: ikäihmisten palvelut, nuorten toiminnan tukeminen, kiertotalousratkaisut tai maaseudun elinvoiman vahvistaminen. Teemat eivät ole marginaalisia, vaan arjen kysymyksiä, joihin kunnat etsivät jatkuvasti uusia ratkaisuja.
Valtakunnalliset kyselyt osoittavat samaa kuin kuntajohtajien haastattelut. Harva tunnistaa paikallisia toimijoita yhteiskunnallisiksi yrityksiksi, vaikka niitä on lähes jokaisessa kunnassa. Ne vain sattuvat olemaan tuttuja seuroja, yhdistyksiä, järjestöjä, osuuskuntia tai muita vastaavia arjen kumppaneita.
Yksi yhteiskunnallisen yritystoiminnan muoto on yhteisölähtöinen yhteiskunnallinen yritys. Kansainvälisesti ne nähdään luontevana osana yhteiskunnallista yrittäjyyttä ja yhteisötaloutta, mutta Suomessa aihe on jäänyt vähälle huomiolle. Yhteisölähtöiset yhteiskunnalliset yritykset ovat paikallisyhteisön omistamia, vastaavat alueen omiin tarpeisiin ja käyttävät ylijäämänsä yhteiseksi hyväksi. Maaseudulla esimerkiksi monet kyläyhdistykset tuottavat pienimuotoisia palveluja ja ohjaavat tuottonsa paikallisen elinvoiman vahvistamiseen – käytännössä toimien yhteisölähtöisinä yhteiskunnallisina yrityksinä.
Kuvitellaan hetki maaseutua ilman kyläyhdistysten ja muiden yhteisölähtöisten toimijoiden tuottamia palveluja; ilman niitä pieniä, mutta elintärkeitä arjen varmistajia, jotka sijoittavat tuloksensa takaisin yhteiseen hyvään. Kuka vastaisi niistä palveluista, joihin markkina ei tartu ja joihin kunnan omat resurssit eivät riitä? Juuri näissä väleissä toimivat maaseudun yhteisölähtöiset yhteiskunnalliset yritykset. Ne ovat kooltaan pieniä, mutta vaikutukseltaan suuria: ne paikkaavat palveluaukkoja, työllistävät, vahvistavat yhteisöjen elinvoimaa ja pitävät arjen pyörimässä siellä, missä vaihtoehtoja on vähän. Siksi kuntien kannattaa tunnistaa niiden merkitys.
Tästä näkökulmasta on tärkeää, että maaseudun yhteisöjen omaehtoiselle toiminnalle luodaan aidot mahdollisuudet ja edellytykset tuottaa palveluita silloin, kun ne haluavat osallistua alueensa kehittämiseen ja asukkaiden hyvinvoinnin vahvistamiseen. Tavoitteena ei ole siirtää julkista vastuuta palveluista maaseudun yhteisöille, vaan vahvistaa ja tukea yhteisölähtöisen toiminnan mahdollisuuksia toimia julkisen vastuun rinnalla sitä täydentävänä voimavarana, ei sen korvaajana. Tämän vuoksi maaseudun yhteisöjen palvelutuotantoa ei tule nähdä puuhasteluna. Se on oikeaa yrittäjyyttä, jolle tulee löytää toimintaan ja kontekstiin sopivat tukirakenteet.
Artikkeli on kirjoitettu osana maaseutupolitiikan neuvoston Työn ja yrittäjyyden uudet mahdollisuudet maaseutualueilla TUUMA27-verkostotyötä ja kansainvälistä Interreg NPA-rahoitteista MERSE-hanketta.
Tutkijatohtori Katja Rinne-Koski & vanhempi tutkija Merja Lähdesmäki, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti
Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 22.12.2025.
Lisää materiaaleja yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä
