Blogi

Uskalluksesta elämään

Jokainen on varmaan kuullut sanonnan ”virheistä oppii” tai ”oppia ikä kaikki”. Niinpä. Kliseitä kumpikin, mutta hyvästä syystä. Haluaisin pysäyttää sinut hetkeksi miettimään mokailua tai epäonnistuneita valintoja. Tai virheitä, kömmähdyksiä, kämmejä, ”vääriä” valintoja – rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Syy, minkä vuoksi halusin kirjoittaa juuri tästä aiheesta, on se, että se liittyy vahvasti jokaisen elämään ja on osa niin mennyttä, kuin tulevaa. On syytä miettiä, miksi jättäisi asioita kokeilematta vain siitä syystä, että pelkää virheitä tai epäonnistumisia. Tai sitä, että valinta olisikin täysin väärä. Voin sanoa, että en olisi tässä työhuoneessa nyt istumassa ja kirjoittamassa tätä tekstiä, jos ajattelisin itse edelleen niin. Elämä nimittäin vaatii rohkeutta: kykyä heittäytyä, kokeilla kepillä jäätä, ja astua ulos sen kuuluisan mukavuusalueen sisäpuolelta. Kykyä ottaa haaste vastaan ja yrittää. Halua oppia ja uskaltaa. Ja tiedän – helpommin sanottu kuin tehty. Mutta haluan ravistella jokaista ajattelemaan asiaa.

Tämä pätee niin opintojen valintaan, opiskeluun, ammatilliseen suuntautumiseen, kuin työelämäänkin. On todella vaikeaa hahmottaa, mikä olisi se ”oma juttu”, jos ei koskaan uskalla katsoa tai kokeilla. Uuden oppiminen vie aikaa, eikä kaikkea voi osata heti. Joskus teet asioita aivan väärin. Mokaat ja epäonnistut. Joskus taas todellakin onnistut, asiat menevät täydellisesti nappiin ja olet juuri siellä, missä pitääkin.

Ja kaikkea tätä varten elämä juuri on! Ympärillämme on valtaisa määrä mahdollisuuksia ja uusia ovia, mutta ne ovat näkymättömiä siihen saakka, kunnes ymmärrämme avata niille ajatuksemme ja rohkenemme kulkea niitä kohti avoimin mielin. Uskalla siis myös mokailla ja epäonnistua. Uskalla katsoa ja hämmentyä. Uskalla onnistua ja epäonnistua. Pääasia, että kokeilet. Pääasia, ettet jää paikoillesi ja mieti ”olisiko sittenkin pitänyt?”

Opiskelussa tai uuden suunnan löytämisessä pätee myös ”vaara”, että joudut laittamaan peruutusvaihteen silmään ja palaamaan takaisin lähtöruutuun. Merkityksellistä on tiedostaa, että niin se kuuluu ollakin. Ei kaikki kokeilemasi asiat voi olla hittejä – joskus tulee myös huteja. Voit todeta mokanneesi, ja palata takaisin viisaampana. Tai no, palata ainakin. Palaat takaisin kuitenkin todeten, että ”ei se ollutkaan minun juttuni”, tai ajatellen, että ”nyt mokasin”. Ja mitäs sitten? Tässähän piilee valtavan suuri onni onnettomuudessa: miten olisit muuten saanut tietää, ettei kyseinen asia ollutkaan sinua varten, tai miten muuten olisit oppinut jotakin sen kuuluisan kantapään kautta? Niinpä. Oli siis silti hyvä, että kokeilit.

Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että opiskeluissa tai työelämässä ei turhia hetkiä olekaan. Aina oppii jotakin: jos ei itse asiasta – vähintään sinusta itsestäsi. Voi olla, että tutustut uusiin ihmisiin, tai oivallat jotakin uutta. Hyödyllisiä asioita nämäkin, vai mitä? Miksi et siis mieluummin kuitenkin kokeilisi? Mitä oikeastaan voit menettää? Ja mikä parasta: siinä kohtaa, kun olet päätöksen suhteen kahden vaiheilla, muista, että valintasi voi yhtä hyvin olla sataprosenttisen oikea ja tuoda elämääsi juuri sitä mitä toivoitkin. Se mahdollisuus on aina olemassa!

Muista, että kaikki väärätkin valinnat, mokat ja epäonnistumiset tulevat kulkemaan mukanasi joka tapauksessa enemmän tai vähemmän. Siksi niitä ei pidäkään pelätä, tai paheksua. Ne kannattaa ottaa osaksi elämää, osaksi sinua. Oikeastaan, ne vievät sinua juuri siihen suuntaan kuin on ollut tarkoituskin.

Olkaa siis uteliaita, uskaliaita, avarakatseisia ja innostuvia. Kokeilkaa, haastakaa itseänne ja uskaltakaa, vaikka aina kaikki ei menisikään ihan nappiin.

Epäröinnin kynnyksellä
kysy, kuinka paljon rohkeutta,
uskallat tänään jättää käyttämättä.”
                
   – Tommy Tabermann


Milla Kuoras
Etelä-Pohjanmaan kesäyliopiston kesätyöntekijä

Aiheeseen liittyvät artikkelit