Urheilussa menestys riippuu omista kyvyistä. Mutta vähintään yhtä suuri vaikutus on poliittisilla päätöksillä. Niistä riippuu, kuka ylipäänsä pääsee kilpailuun. Paavo Nurmi ei olisi olympiasankari, jos juoksua ei olisi otettu olympialajiksi. Hän ei olisi voittanut yhtä monta mitalia, jos matkoja olisi ollut vähemmän.

Harold Lasswellin kuuluisan määritelmän mukaan politiikkaa ilmenee aina, kun jaetaan jotakin. Tutkijat puhuvat distributiivisesta politiikkakäsityksestä. Kuka saa, milloin ja miten, kysyi Lasswell kirjansa otsikossa. Hän pohti muun muassa, paljonko kerätään veroja ja keneltä. Miten varat käytetään?

Päätettäessä jaetaan aina jotakin: omaisuutta, oikeuksia, valtaa, hyvinvointia. Joku saa vähemmän, joku menettää. Jos näkökulma käännetään, jaettavana onkin osattomuutta, velvollisuuksia, rajoituksia ja huono-osaisuutta. Viranhaltijat ovat päättäjinä yhtä poliittisia kuin luottamushenkilötkin. Jakopäätös on poliittinen teko. On siis poliittisia luottamushenkilöitä ja poliittisia viranhaltijoita. Muunlaisia ei olekaan.

Jaon poliittisuus koskee myös yrityksiä, yhteisöjä ja ihmissuhteita. Politiikan ulkopuolisia saarekkeita ei ole. Ihmistoiminta on läpipolitisoitunut. Aristoteleen sanoin: ihminen on poliittinen eläin.

Urheilussa jaetaan mainetta ja kunniaa. Niitä saavat urheilijoiden lisäksi monet sidosryhmien toimijat valmentajista valtionjohtajiin. Osallisia ovat muun muassa liikuntapaikkojen rakentajat ja tiedotusvälineet. Kuka saa televisioida kilpailun, mihin hintaan ja kenelle?  

Jakopoliittisesti määräytyvät myös kisojen järjestäjät ja kilpalajit. Jokaisen lajin säännöt ja eettiset normit ovat täysin sopimuksenvaraisia. Sallitaanko uusi tyyli, urheiluväline tai kemiallinen aine? Poliittinen valinta liittyy jokaiseen jakolinjaan. Toisinkin olisi voitu jakaa. Siitä olisivat hyötyneet eri urheilijat, välinevalmistajat ja valtiot.

Rinnakkaisilla kilpasarjoilla saadaan enemmän jaettavaa. Yleinen sarja ei riitä. Tasa-arvon nimissä halutaan omat sarjat eri ikäluokille, sukupuolille, eripainoisille ja paraurheilijoiden kirjolle, sillä olisi epäreilua, jos eri lähtökohdista ponnistavat ihmiset joutuisivat samaan sarjaan. Siksi omaa kilpasarjaa on ehdotettu muun muassa ammattilaisille, harrastelijoille ja niille, jotka eivät lainkaan harjoittele. Rodun tai älykkyyden perusteella eriyttäminen ei ole viime aikoina ollut suosiossa. Aiheen poliittisuus on käsin kosketeltavissa.

Arvokilpailuihin ladataan poliittisia odotuksia. Mitalitaulu kiinnostaa kansaa. Se kiehtoo oudosti myös valtionjohtajia Vladimir Putinista lähtien. Lopullisen sijoituksen taustalla ovat monet poliittiset valinnat. Kaikkien maiden urheilijat eivät pääse edes lähtöviivalle. Urheiluyhteisöstä voidaan sulkea paitsi maa, myös joukkue, valmentaja tai osallistuja. Perusteluina ovat olleet esimerkiksi kiellettyjen aineiden käyttö, ihmisoikeudet, sukupuolen määrittely ja syyllistyminen seksuaaliseen häirintään.

Tällä vuosituhannella on totuttu siihen, että arvokisojen mitalitaulu elää vielä vuosia kilpailun jälkeen. Syynä on doping-näytteiden uudelleen analysointi. Helsingin EM-kisojen naisten 1500 metrin tämänhetkiset mitalistit tulivat kilpailussa maaliin sijoilla 5–7, mutta heidän nimiään ei kannata opetella. Sijoitus voi vielä muuttua.

Aristoteles oli oikeassa. Politiikka kiertyy kaikkialle. Kun asiaa pysähtyy miettimään, on vaikea keksiä mitään syvemmin poliittista kuin urheilu – ehkä Euroviisut?

Sulevi Riukulehto
Aluehistorian ja kulttuuriperinnön tutkimusjohtaja
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 19.8.2022.