Tampereella sijaitsevan Kansanperinteen arkiston valokuvien joukosta löytyy kuva kansansoittokilpailuista Lapualta vuodelta 1945. Varsin miesvoittoisen joukon oikeassa reunassa seisoo kaksi naista viuluinensa. Toinen heistä on kansallispukuun pukeutunut Emmi Salonen Isojoelta.

Salosen kilpailusuoritus samoista kisoista on tallentunut gramofoninauhalle. Rahinan keskeltä kuuluville kantautuu Pirunpolska, joka on eteläpohjalaista viulupolskaa parhaimmillaan.

Äänitteeltä välittyy kokeneen tanssisoittajan rutiinilla tehty suoritus, joka kuitenkin rikkoutuu kappaleen lopussa soiton sotkeuduttua. Ehkä kilpailujännitys vei kuitenkin voiton Emmistä.

Emmi Salonen, omaa sukuaan Viitalähde, eli Isojoella vuosina 1890–1985. Salonen on toinen niistä eteläpohjalaisista naispuolisista viulupelimanneista, joiden soittoa löytyy tallennettuna alan arkistoista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Kansanperinteen arkiston äänitteiden joukosta löytyy vuosilta 1917–1990 noin 1800 eteläpohjalaisten viulupelimannien sooloesitystä 103:n eri pelimannin esittämänä. Näistä muusikoista vain kaksi on naisia, ja heiltä on tallennettu yhteensä 30 kappaletta.

Nykypäivän perspektiivistä pohdittuna naisilta tallennetun aineiston määrä näyttäytyy hämmentävän pienenä. Miksi naispelimannien ja heiltä tallennettujen kappaleiden määrä on näin pieni? Eikö naispelimanneja ole ollut, vai eikö heidän soittoaan ole pidetty tallentamisen arvoisena?

Tietoa naisten asemasta pelimannimusiikin esittäjinä maaseutuyhteisössä 1800-luvusta eteenpäin on saatavilla hyvin vähän. On tiedossa, että naiset ovat etupäässä laulaneet, koska silloin kädet ovat pysyneet vapaina muihin töihin. Myös pelimannimusiikin asema hääseremonioissa ja tanssimusiikkina on voinut vaikuttaa siihen, että soittajat ovat olleet pääasiassa miehiä. Tanssisoittajalle palkka maksettiin usein alkoholina, ja vahvasti uskonnollisella alueella tanssimista, soittamista ja niihin liittyviä lieveilmiöitä paheksuttiin.

Harvoina ammattimaisina naismuusikoina kansanmusiikin parissa tunnetaan kaustislainen kanteleensoittaja ja laulaja Kreeta Haapasalo, joka eli vuosina 1813–1893. Kreeta Haapasalo elätti itsensä ja suuren perheensä tekemällä kiertueita ympäri Suomea neljän vuosikymmenen aikana ja konsertoi myös Tukholmassa ja Pietarissa. Haapasalo kertoi elämäkerrassaan, että hänen kotipaikkakunnallaan Kaustisella pidettiin 1800-luvun puolessa välissä paheellisena, jos tyttö soitti viulua. Kanteletta taas pidettiin enemmän naisille soveltuvana instrumenttina.

Isojokiset Emmi Salonen ja hänen soittokumppaninsa Tyyne Vanha-Villamo olivat siis oman aikansa pioneereja, kun he tarttuivat viuluun ja esiintyivät tanssimuusikoina jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Molempien naisten muusikonuran alussa esiintyy sama yksityiskohta. Isän tai veljen omistama viulu oli nostettu kotona korkealle tuvan seinälle, etteivät lapset pääsisi siihen käsiksi. Kun tarve päästä musisoimaan iski, oli viuluun kuitenkin päästävä käsiksi rangaistuksen uhallakin.

Jälkipolvien onneksi niin Emmi kuin Tyynekin päätyivät salassa soitetuista ensimmäisistä sävelistä ja rikkoutuneista viulunkielistä huolimatta musiikin pariin ja jättivät arvokkaan lisänsä eteläpohjalaiseen musiikkikulttuuriin. Jos tiedossasi on muita eteläpohjalaisia unohdettuja naispelimanneja, nyt on aika nostaa heidänkin saavutuksiaan esille.

Piia Kleemola-Välimäki
Koulutuspäällikkö
Taideyliopiston Seinäjoen yksikkö

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 30.1.2023.

Piian kuva: Jenni Latva