Epanet-blogi

Ovatko juuret yrityksen supervoima?

Sanotaan, että pääomalla ei ole kotimaata. Ymmärtääkseni tällä halutaan ilmaista, että raha sijoitetaan sinne, mistä sille saadaan paras tuotto, ei välttämättä omaan kotikylään, -kuntaan tai -maahan. Taloustieteen oppikirjoissa ihanteellinen pääoma on täydellisen liikkuvaa. Yritystoiminta on kuitenkin paljon enemmän kuin pääoman liikettä. Jokaisella yrityksellä on oma kasvualusta, ympäristö ja historia. Yritys tulee jostakin. Sillä on vakiintuneet toimintatavat, muisti ja olemus. Sillä on juuret. Voisiko sanoa, että sillä on kotiseutu?

Unkarilainen talousantropologi Karl Polanyi toi talousteoriaan käsitteen embeddedness tutkiessaan varhaisyhteisöjä, joissa taloudellinen toiminta oli sulautunut tai sisäänrakentunut muihin, esimerkiksi uskonnollisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin, niin että erillisiä talouden instituutioita ei ollut lainkaan näkyvissä.  Nämä yhteisöt eivät tunteneet esimerkiksi rahaa, pankkeja tai markkinoita. Silti kaikista asukkaiden toimeentuloon liittyvistä tarpeista pystyttiin huolehtimaan.

Polanyi ja hänen seuraajansa ovat käyttäneet embeddednessin ajatusta ylätasolla kuvatessaan talouden sulautumista yhteisön muuhun toimintaan. Itse ajattelen, että käsite on jopa hyödyllisempi yksittäistapauksien tasolla. Ajatellaan vaikkapa suuren yrityksen yllättävää menestystä pienellä kylällä. Etelä-Pohjanmaalla tästä on useita esimerkkejä: Powerpark, Mäkelä Alu, Tuurin kauppakeskus ja sen ytimessä Veljekset Keskinen. Vaikuttaa siltä, että monet asiat on tehty toisin kuin liiketalouden teoria neuvoo. Miksi yritys silti menestyy? Miksi joku toinen epäonnistuu, vaikka ottaa kaiken suoraan oppikirjasta?

Suomen kielellä puhun mieluiten petautuneisuudesta. Täysin petautunut yritys on kasvanut ympäristönsä luonnolliseksi osaksi. Se solahtaa paikalleen saumattomasti.

Kuvittele, että olet kiertämässä vääränkokoista ruuvia vanhaan reikään. Ruuvi on liian pieni tai joudut pakottamaan sen väärille jengoille. Se ei löydä sijaansa oikein. Se hölskyy tai ahdistaa. Sen sijaan ruuvi, joka on ollut paikallaan vuosikymmeniä, on täydellisesti petautunut sijaansa. Aseharrastajat puhuvat kiväärin rautojen petaamisesta. Huolellisesti pedatun aseen metalliset osat, lukkorunko ja piippu on sovitettu tukkiin siten, että kokonaisuus toimii optimaalisesti.

Vuosikymmenten petautuneisuus ei ole aivan merkityksetön asia, kun yrityksessä suunnitellaan tulevaisuutta. Kyse on sellaisten pikkutarkkojen toimintatapojen omaksumisesta, jotka sopivat juuri tämän yrityksen luonnolliseen, rakennettuun, sosiaaliseen ja virtuaaliseen toimintaympäristöön.

Samat ratkaisut eivät välttämättä toimisi missään muualla.

Yritykset ja paikallisyhteisöt ovat monin tavoin sidoksissa toisiinsa. Siksi sekä tutkijoiden että organisaatioiden itsensä kannattaisi epäilemättä paneutua myös petautuneisuuden ja muutoksissa menestymisen väliseen kytkökseen: Tunnetaanko omat juuret? Osataanko niitä käyttää hyväksi? Tunnistetaanko niihin liittyvät heikkoudet? Mitä yritys voi tehdä petautuakseen paremmin? Mitä kotiseutu merkitsee yritykselle ja sen asiakkaille? Mikä on yhteiskuntavastuun ja yrityksen kotiseudun yhteys?

Petautumista ilmenee kaikessa taloudellisessa toiminnassa, ei vain yrityksissä. Kaikilla yhteisöillä on omat juurensa ja kehityspolkunsa. Niiden ymmärtäminen on tärkeää muutoksissa kestämisen ja menestymisen kannalta. Epätyypillisessä menestystarinassa supervoimaksi voikin paljastua tietoisuus kotiseudusta ja omasta paikastaan sen osana.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa on tutkittu neljän vuoden ajan yritysten ja paikallisyhteisöjen kohtalonyhteyttä Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa Dialogue of Localities and Enterprises.


Sulevi Riukulehto
tutkimusjohtaja
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 30.9.2024.